Sen jalkeen menimme baariin, joka oli vanha junanvaunu. Prahasta loytyy siis todella omaperaisia baareja, ja niissa kaymisen tarkoituksena ei ole hankkiutua humalaan vaan nauttia paikoista. Tosin Tsekissa olen tuntenut oloni melko kotoisaksi, silla paikallinen juomakulttuuri on kutakuinkin kuin suomalainen. Taidan myos jossain maarin nayttaa tsekkilaiselta, silla minulle ei tarjota turistiesitteita ja kun matkustimme metrolla ilman lippua, tarkastajat saivat Brianin kiinni ja han sai sakot, mutta minulta ei edes kysytty lippua. Kuulemma nimenomaan turisteilta tarkastetaan liput. Paasin kuitenkin tarkastajien ohi kahdesti. Taalla minulta ei kuitenkaan ole kysytty neuvoa, kun lahes kaikissa muissa kaupungeissa turistit ovat kysyneet minulta, missa joku paikka on.
Tanaan tsemppasin vahan, kun viime paivat ovat menneet aika rennoissa tunnelmissa enka ole juuri kierrellyt turistinahtavyyksia. Kavin aamupaivalla katsomassa tanssivan rakennuksen ja Prahan linnan.
Meinasin myos menna seksimuseoon, josta olen kuullut reissun aikana todella monelta. Paatin kuitenkin, etta menen vasta Damin seksimuseoon ja kiskon jonkun pojista mukaan :D Nyt olen taas aivan loppu, silla taalla on todella kuuma. Koko Tsekissa oloni ajan on ollut aivan mieleton helle. Kahvilatkin mainostavat ilmastointia. Oisin hostellihuoneen kaikki ikkunat ovat olleet kokonaan auki, mutta silti on ollut kuuma. Hiki valuu koko ajan ja kuumuus vie voimat ja ruokahalun. Saa nahda, minkalainen saa Amsterdamissa on, kun lahes kaikkialla on ollut sateista ja taalla nain kuuma.
Olen yllattynyt siita, etta olen reissun aikana ollut minkalaisessa porukassa tahansa, niin kannabis on tuttu juttu ja lahes kaikki polttavat. Pohdimme eilen tata ja totesimme, etta reppureissaajat ovat ehka sen luonteisia, etta kannabis kuuluu heidan elamantapaansa. Noh, tieda siita, mutta sen olen ainakin todennut, etta tama on minulle oikea tapa matkustaa enka tieda, haluanko tehda enaa ainakaan pidempia reissuja yhdessa muiden kanssa. Yksin matkustaminen on mukavaa, kun tutustuu helpommin ihmisiin ja samalla kukaan ei ole rajoittamassa tekemisiasi eika tarvitse riidella. Kesti hetken, ennen kuin opin tarpeeksi sosiaaliseksi, mutta tulee juteltua lahes kenelle vain. Tosin sen olen huomannut, etta oikeastaan kaikki, joiden kanssa olen viettanyt aikaa, puhuvat englantia aidinkielenaan. Muihin on huomattavasti vaikeampi tutustua. Kanadalaisia ja australialaisia on joka puolella ja jenkkejakin paljon.
Praha on ehdottomasti vienyt sydameni ja itse asiassa olen ihastunut siihen niin paljon, etta tavallaan pidan siita vahintaan yhta paljon kuin Pariisista. Voi tosin olla, etta alkuinnostus laantuu ajan myota. Matkastani on enaa alle viikko jaljella, enka todellakaan ole valmis palaamaan kotiin. Olen jo suunnitellut seuraavan reilin reittia :D Saa nahda, milloin saan toteutettua sen. Tulee olemaan ikavaa, kun Mike ja Brian tulevat Suomeen ja jatkavat sielta edelleen matkaansa ja itse joudun vain olemaan kotona. Niin, Briankin on siis tulossa Suomeen viikoksi tapaamaan ystaviaan, silla han on opiskellut Suomessa pari kuukautta.
Ensi yon vietan junassa matkalla Amsterdamiin. Matkaan menee 15 tuntia! Vaihdon yhteydessa ehdin olla Frankfurtissa aikaisin aamulla perati tunnin. Saa nahda, mita Amsterdamissa olemisesta tulee. Joko siita tulee loistavaa tai sitten yhta helvettia... riippuu seurasta. Ainakin mielta varjostaa pahasti kotiinpaluu.
Kommentit