Herätyskello soi. Olen niin väsynyt, etten tiedä, miksi kello soi ja miksi tänään pitäisi nousta ylös. Muutaman minuutin päästä tajuan - ei ole vapaapäivä, vaan maanantai ja graduseminaari. Olen sekaisin ja väsynyt oltuani viikonlopun pois kotoa. Nousen ylös ja hommaan itseni melko nopeasti koululle. Hoidan kirjaston tietokoneella muutaman järjestöjutun sähköpostitse. Tulostin ei toimi. Outoa olla taas koululla.

Pidän graduesitykseni. Ahdistaa. Graduni ei tule muuttamaan maailmaa, vaan on vain pelkkä merkityksetön tutkimus, joka ei edes näytä valmistuvan tätä tahtia. Opponoin. Ruokalassa törmään useaan opiskelukaveriin, joita en ole nähnyt sitten kevään. Vaihdetaan kuulumisia ja naureskellaan kiireille tai niiden puutteelle. Graduseminaari jatkuu. Työpuhelut riivaavat ja joudun pari kertaa poistumaan salista hoitamaan työasioita. Proffa tarjoaa kuohuviiniä.

Menen keskustaan yliopiston avajaiskarnevaaleihin Animalian pöydän taakse. Käyn välillä kiertämässä sellaisten järjestöjen pöydät, joiden takaa arvaan löytäväni tietyt tutut kasvot. Kuulumisten vaihtamista ja toistemme vetoomusten allekirjoittamista. Uusien ihmisten värväämistä toimintaan. Väsyttää ja lopulta pääsee pois. Vien esitteet yms. kamat kertsille. Ovesta sisään astuessani pääsee kirosanoja. Kaapillemme ei ole toivoakaan päästä muiden järjestöjen tavaroiden ollessa tiellä. Työnnän kamat toiseen kaappiin. Lähden Ruohonjuureen ja tuhlaan siellä ruokaan. Saan paperikassin - ristiriitaista ekokaupalta, sillä paperikassi kuormittaa 11 kertaa niin paljon kuin muovipussi. Ihmisten mieliin on kuitenkin iskostunut mielikuva paperikassin ekologisuudesta, joten näin on toimittava.

Junalla kotiin. Ruokaa. Pavut likoamaan. Sähköposteja lukemaan. Päivä lukematta sähköposteja ja heti on kymmeniä vastauksia vaativia viestejä odottamassa. Nyt ei jaksa. Groove FM soi. Pitäisi tehdä huomiseen kokoukseen esityslista ja töihin ruokaa evääksi.