Viikon aikana on tullut puhuttua jatkuvasti Vihreiden hallitustaipaleen onnistumisesta. Varsinkin kansanedustajien tapaamisissa aihe on ollut esillä ja tänään myös mediassa. Hallitusvuosi on ollut täynnä iloja ja suruja. Osa Vihreiden omastakin porukasta vastustaa hallituksessa oloa, osa puolestaan kannattaa voimakkaasti ja osa on jossain siinä välillä. Kieltämättä itsekin koen jonkinlaista ideologista ristiriitaa siitä, että Vihreät ovat porvarihallituksessa ja on pakko miettiä, että saammeko siellä todella pienenä puolueena jotain aikaan vai jäämmekö vain isompien jalkoihin. Mukana oloa on kuitenkin helppo perustella sillä, että todennäköisemmin pystymme vaikuttamaan hallituksesta kuin oppositiosta käsin. Poisjäämisestä tuskin olisi juurikaan hyötyä. Tosin se onkin toisen tyyppinen kysymys - kysymys uskottavuudesta.

Noh, ei vaivuta epätoivoon, vaan mietitään, mitä sellaista on vuoden aikana saatu aikaan, mitä ei ilman Vihreitä todennäköisesti olisi tapahtunut. Suurimpia voittoja ovat olleet mm. päivähoidon nollamaksuluokan säilyminen, opintotuen korotukset, siviilipalveluksen lyheneminen edes kuukaudella ja Vuotoksen vastustaminen. Sen sijaan ydinvoima-, sosiaaliturva- ja Etelä-Suomen metsien suojelukysymyksiin olen pettynyt. Cronberg listasi tänään näistä viimeisen kysymyksen voittojen puolelle. En voi kuitenkaan olla samaa mieltä. Tiedän, että Vihreät tappelivat vastaan, mutta lopputulos oli silti niin surkea, etten löydä siitä juuri positiivista. Työryhmän asettamasta rahoituskehyksestä toteutui 44 prosenttia ja työryhmän esityskin oli huomattavasti pienempi kuin ympäristöjärjestöjen ja Vihreiden vaatima. Hävitty taistelu siis.

Tänään on parjailtu muutenkin hallituksessa olosta. Vasemmistonuoret vaativat kannanotollaan Vihreitä eroamaan hallituksesta ja toisaalta ViNOa vasemmistoa symppaavana kritisoimaan puoluettamme. Vastasimme kannanotolla, että jos Vihreiden olisi erottava hallituksesta sen huonojen päätösten takia, olisi Vasemmistoliiton erottava eduskunnasta sen huonojen päätösten perusteella. Kannanottomme on herättänyt ansaittua hilpeyttä.

Valitsimme eilen yliopiston edustajiston kokouksessa Ylioppilaslehdelle uuden päätoimittajan. Kolmen jännittävän äänestyskierroksen jälkeen valituksi tuli Veera Luoma-aho. Hän on monelle tuttu Vihreistä ja pelkäsimme, että liian vahva HYYn Vihreiden status vaikuttaisi negatiivisesti. Lopputulos oli kuitenkin jokseenkin yllätys ja kerrankin todella positiivinen sellainen!

Kaverit ehtivät tänään hippeilemäänkin, kun HYYn Vihreät pitivät parkkiruutupiknikin, joka ylitti uutiskynnyksen ainakin Uudenmaan uutisissa ja Ilta-Sanomien verkossa. Valitettavasti missasin itse kyseisen hienon aamiaisen koulutuksen takia.