Keskiviikkona palasin muutamaksi tunniksi menneisyyteen, eläen kuitenkin nykyhetkeä, mutta kokien tunteita menneestä. Kävimme ystävien kanssa Backstreet Boysin konsertissa ja mieleen palasivat elävästi 5.-7. luokalla koetut äärimmäisen faniuden hetket. Viimeksi näin bändin livenä noin yhdeksän vuotta sitten, ja itse asiassa bändi viettää tänään 15-vuotisjuhlaansa. En sentään tietäisi sitä, ellei sitä olisi keskiviikkona kerrottu. Fanien ikärakenne on selkeästi muuttunut ja keski-ikä oli korkeampi kuin edellisessä konsertissani. Toisaalta joukossa tuntui olevan uutta fanisukupolvea. Ääntä fanilaumasta kuitenkin lähti järjettömän paljon. Jonkun lisäämä youtube-video kertoo edes jotain äänentasosta. Eikö ole muuten harvinaisen rohkeaa tunnustaa tällainen asia näin julkisesti :) Ensirakkaudelleen ei kuitenkaan mitään voi ;)
Ajan kulu on tullut muutenkin esille. Viikon sisällä kaksi ystävääni sai lapsen, molemmat tytön. Viikonloppuna koulutettiin ViNOn uusia aktiiveja ja sielläkin sai itse huomata olevansa veteraani. Koulutuksesta juoksin suoraan Luonto-Liiton leiriohjaajien ja -johtajien koulutukseen, jossa myöskin huomasi uusien toimijoiden tulon. Jossain ihmeen välissä on käynyt niin, että minusta on tullut se, jolta kysytään ympäristökasvatusvinkkejä ja jonka pitäisi tietää asiasta jotain, hämmentävää.
Luonto-Liiton koulutettavia ja joukossa myös kouluttajana toiminut pieni vihreä mies ;)
Kääpien tutkimista ja ihailua.
Kävimme merenrannalla bongailemassa kyhmyjoutsenia ja tutkimassa katkoja ja rakkolevää.
Tänään kotiin tullessani kauhistuin lukiessani Malagan suomalaisuhreja vaatineesta bussiturmasta. Olin pari päivää uutisten ulottumattomattomissa ja täysin tietämätön tapahtuneesta. Aika ja elämä on arvaamaton. Toisaalta onneksi niin, muuten voisi olla vieläkin rankempaa. Nyt liplattavat aallot, tuulen humina, ylilentävät joutsenet ja ystävän halaus tekevät yksinkertaisuudessaan elämästä hyvää, kun osaa elää hetkessä.
Kommentit