Tutustuimme Sipoonkorpeen sekä Vantaan että Sipoon puolella. Vantaa on tehnyt esimerkillistä työtä alueen suojelemisessa ja kansallispuiston aikaansaamiseksi. Vantaan puolella on suojeltu sekä kaupungin että yksityisten maita. Vaikka Sipoonkorpi on pääkaupunkiseudun suurimpia yhtenäisiä metsäalueita ja osittain melko luonnontilaista, täplittää sitä kuitenkin ikävästi hakkuuaukot ja nuorehkot taimikot. Myös asutus ja mökit pirstovat aluetta. Kestävä suojelu on silti vielä mahdollista, sillä alue on vielä riittävän suuri. Kansallispuiston perustamisessa tärkeää olisi kuitenkin huomioida viherkäytäväyhteyden säilyttäminen merelle. Tässä kohtaa kuvioihin tulevat Helsingin Sipoosta tekemät aluevaltaukset ja alueiden kaavoitussuunnitelmat, sillä viherkäytävän säilyttäminen on mahdollista vain muutamassa kohtaa. Taistelua ei siis vielä ole voitettu, vaikka asenteet ovatkin kansallispuistolle myönteisiä.
Sipoonkorvesta on myös tullut jatkuvasti suositumpi virkistysalue. Eteläpäästä löytyy jo muutama luontopolku ja laavu. Viikonlopun aikana törmäsimmekin jatkuvasti sienestäjiin erityisesti metsäautoteiden lähettyvillä. Kansallispuistosuunnitelmissa alueen eteläpää on varattu virkistyskäytölle ja pohjoispää rauhoitettaisiin massaturismilta. Eteläpäässäkin jyrkänteet, suot ja suuret ojat pitävät osan ihmisistä loitolla.
Kauniita kääpiä.
Suovehkan määrästä voi päätellä, että tämän vetisen suon ylittäminen oli melko haasteellista kuivin jaloin.
Vantaan Vihreiden vaalikampanja avattiin keskiviikkona mukavissa tunnelmissa. Samalla hyväksyttiin lisää ehdokkaita (tiedote). Saa nähdä, kuinka paljon itsellä jää aikaa todella kampanjoida työn ja pakollisen järjestöbyrokratian ohella.
Kommentit