Ympäristökasvatus voi olla samaan aikaan todella palkitsevaa ja ärsyttävää. Viime perjantaina totesin työkaverilleni, että miten voin kouluttaa muista päteviä luontokerho-ohjaajia, kun en millään tasolla koe itseäni päteväksi ympäristökasvattajaksi. Silti sain paljon positiivista palautetta viikonloppuna vetämästäni koulutuksesta. Ikävä kyllähän Suomessa ei kovin paljon voi ympäristökasvatusta opiskella, vaikka käytännön kauttahan sen todellisuudessa vain oppiikin. Suuri osa Helsingin yliopiston ympäristökasvatuksen sivuainekokonaisuudestakin on sellaista ympäristöasioiden läpikäymistä, etten ympäristöpuolen opiskelijana hyötyisi siitä mitenkään. Niinpä olen kouluttanut itseäni lähinnä järjestöpuolella ja nykyisin siis myös koulutan järjestöpuolella. Ehkäpä vielä jonain päivänä palaan koulun penkille ja menen suorittamaan Snellman korkeakouluun luontosuhdevuoden.

Eilen hakkasin töissä päätä seinään ihmisten huonon sitoutumisen takia, kun aktiivit ja ohjaajat peruvat lupaamansa. Onneksi 10-11-vuotiaat kerholaiseni saivat minut hyvälle tuulelle. Painoimme kangaskasseja ja yksi tyttö kirjoitti kassiinsa "Oikeus olla minä". Loppupäivän olin yhtä hymyä näiden ihanien lasten ansiosta. Tänään puolestaan sain suorastaan kylmiä väreitä Etelä-Suomen lääninhallituksen koulutuksen ympäristökasvatusosuudessa. Odotin taas viime vuoden kaltaista byrokratiapläjäystä rahoituksista, mutta lisänä ollut workshop olikin todella palkitseva! Ensimmäinen tehtävä oli palauttaa mieleen jokin lapsuusmuisto. Paikalla olleista noin 25 aikuisesta yhdenkään muisto ei ollut tapahtunut sisätiloissa. Tämä antoi oivan opetuksen Luonnossa kotonaan -pedagogiikasta.

Vaikka kunnallisvaalit lähestyvät jo kovaa vauhtia, aion silti panostaa maailman parantamiseen muutenkin. Näin kunnianhimottomasti ilmaistuna ;) Koen tärkeämmäksi, että saan käynnistymään sadoille lapsille luontokerhot, kuin että pääsen itse käyttämään poliittista valtaa. Ahdistaa ylipäätään koko vaalit sen takia, että peli menee kuitenkin taas jossain vaiheessa likaiseksi ja jää väkisinkin miettimään, että tätäkö se demokratia todellisuudessa on. Onneksi Vihreissä demokratia toimii siinä määrin, että vaikuttamaan pääsee myös taustaorganisaatioiden kautta.

Hädin tuskin olin edes ääneen viimein lupautunut ehdokkaaksi, kun blogini on jo näemmä listattu ehdokkaiden blogilistaan Verkko-Hesarissa. Juuri kun ehdin ajatella blogien ajan olevan ohi, näistä vaaleista julistetaankin tulevan blogivaalit. Tepolla tulee varmasti olemaan mielenkiintoisia näkökulmia Vantaan vaalitaistosta HS:n blogissa. Toivottavasti vaalityöhön kuuluisi paljon kuuntelemista ja keskustelua, jotka koen tärkeäksi osaksi omaa vihreyttäni. Jos alan paasaamaan, niin tiputtakaa minut maanpinnalle ja äkkiä!