Olen viime aikoina miettinyt paljon elämän olemusta ja tarkoitusta. En oikeastaan tiedä, miksi tämä on taas poikkeuksellisen paljon pohdituttanut minua. Kenties kaiken stressin ja väsymyksen mutta myös onnen vuoksi. Eilinen ja tämä päivä kului valtuustoseminaarissa Heinolassa ja sielläkin pohdin näitä asioita. Poliittiset päättäjät voivat luoda raameja kuntalaisten elämälle, mutta silti monet valinnat ovat kuntalaisen itsensä käsissä. Jokaiselle tulisi taata hyvät terveys- ja sosiaalipalvelut sekä toimeentulo, mutta ihminen saa itse päättää, missä asuu ja miten elämänsä elää. Turhan usein työstä muodostuu itse tarkoitus ja kunnankin palveluksessa olevat ihmiset piiskataan uupumukseen asti.

Filosofi Maija-Riitta Ollila piti seminaarissa todella innostavan luennon, jossa pohdittiin mm. arvojamme ja yhteisön vaikutusta yksilöön. Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner puolestaan kertoi kuvainnollisesti asioivansa ainoastaan miellyttävien mandariinien kanssa ja jättävänsä happamien sitruunoiden tapaamisen muille. Noh, kenties me kaikki emme voi valita, kenen kanssa työskentelemme. Voimme kuitenkin jossain määrin valita, elämmekö elämäämme niin, että se tuntuu mandariinilta vai sitruunalta. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi epämiellyttävään tai uuvuttavaan työhön. Aina ei toki ole valinnan mahdollisuutta, mutta jos on, riski kannattaa joskus ottaa ja kurkata, mitä nurkan takaa löytyy. 

Itse olen viime aikoina miettinyt paljonkin sitä, miksi eläisin elämääni edes osittain niin, että se tuntuu sitruunalta. Tiedostan yhä vahvemmin, että yhteys luontoon ja elämän ihmettely on minun elämäni mandariini. Olen askeettinen hedonisti, jota maaseutu metsineen ja perunamaineen kutsuu yhä enemmän. Toisaalta matkailukin on intohimoni ja tänä vuonna olen innostunut erityisesti kotimaan matkailusta: viime viikonloppuna Virolahti, nyt Heinola, viikon päästä Jyväskylä ja kahden viikon kuluttua Hanko. Baltian ja Puolan reissukin jo häämöttää kesän lähestyessä. 

Ankea tosiasia kuitenkin on myös, että laman myötä vantaalaisten nuorten työttömyys on puolen vuoden sisällä kasvanut yli 80 prosenttia ja meidän päättäjien pitäisi pystyä hoitamaan kaupungin asiat niin, että vantaalaisilla on hyvä olla. Laman toivoisi tuovan mukanaan uutta arvokeskustelua, mutta uhkaavasti näyttää, että 90-luvun virheitä ollaan taas toistamassa. Kunpa löytyisi viisautta ja sydäntä tarjota mandariineja sitruunoiden sijaan.