Eilen illalla kävelin kaupungilla ja kävin istumassa hetken Jamming Cornersissa. Viime yönä neljän hengen hostellihuoneessani oli kolme mukavaa 18-vuotiasta jenkkipoikaa. He yrittivät puolenyön aikaan saada minua lähtemään kanssaan baariin, mutta en jaksanut ja luin vain hetken kirjaa ja kävin nukkumaan. Aamulla jouduin herättämään pojat, sillä tiesin, mihin aikaan heidän junansa lähtisi ja herätyskelloista ei tuntunut olevan apua. Yksin matkustamisen hyviä puolia on nimenomaan se, että tutustuu helpommin ihmisiin, kun alkaa jutella muiden kanssa. Olen viimeisen vuorokauden aikana jutellut useita kertoja hotellin (niin yövyn siis oikeastaan hotellissa, jossa on myös hostellihuoneita) johtajankin kanssa. Hän on todella mukava ja nuori ja on osannut antaa vinkkejä, mitä Interlakenissa kannattaa tehdä. Sain myös tulostaa hänen työhuoneessaan lippuni Ziggy Marleyn konserttiin. Yksin matkustaessa saa myös aina itse päättää, mitä tekee. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka monet tapaamistani ihmisistä ovat matkalla yksin.
Tänään menin virheestä oppineena heti aamulla varaamaan paikan yöjunaan, vaikka lähden täältä Wieniin vasta maanantaina. Varausmaksu oli yllättävän pieni, vain 6 frangia eli noin neljä euroa. Paikan varaaminen Pariisista Berniinkin maksoi enemmän. Seuraavaksi aloitin päivän urakan. Kiipesin yhdelle pienimmistä vuorista, Harder Kulmille (1322 m). Kuljin metsäpolkuja, jotka olivat paikoitellen melko jyrkkiä. Vaihtoehtona olisi ollut tie.
Loppumatkasta polun toisella puolella oli isoja vadelmapensaita ja toisella puolella metsämansikoita, joten sain hienon evästauon. Maisemat olivat mahtavat ja tuijottelin pitkään vastapäätä olevia lumihuippuisia vuoria, joille suuntaan huomenna - tosin en kävellen. Tultuani alas vuorelta kävin katsomassa aitauksessa olevia alppikauriita.
Täällä oleminen on todella hermolomaa. Pariisissa ollessani mietin, että miten osaan olla täällä neljä päivää paikoillani, kun olen nyt tottunut menemään paikasta toiseen nopealla tahdilla ja näkemään paljon. Heti tänne tultuani totesin, ettei se olisi ongelma. Täällä riittää kyllä tekemistä ja näitä maisemia voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Voisin jopa muuttaa tänne :D Tosin alan töitä ei varmaan löytyisi, mutta onhan Bern alle tunnin junamatkan päässä ;) Puolet ihmisistä on täällä kuitenkin turisteja, joten se varmaan ottaisi päähän. Onnekseni en ole törmännyt vielä muihin suomalaisiin. Japanilaiset sen sijaan ovat valloittaneet tämänkin paikan. Harder Kulmin huipulla ei silti näkynyt yhtään japanilaisia.
Kiipeilyreissun jälkeen tulin hotelliin lepäämään. Luin kirjaa ja join muutaman lasin viiniä. Taidan vielä suunnata lyhyelle iltakävelylle ja sitten nukkumaan, sillä aamulla pitää lähteä aikaisin kohti Jungfraun huippua.
Kommentit