Joulun aikana nousee usein esille perheiden sisäisiä arvoristiriitoja, kun asioihin suhtaudutaan eri tavoin ja vietettäessä aikaa yhdessä voivat ristiriidat kärjistyä. Lähipiirissäni uskonto on kenties ollut yksi näistä erimielisyyksiä aiheuttavista seikoista. Tänä vuonna onneksi siitä ei edes puhuttu. Uskonnollisempi puoli suvustani intoutuu usein joulun aikaan puhumaan uskostaan ja rivien välistä tai jopa suoremmin tuputtaa uskoa. Sitten on ne henkilöt, joihin lukeudun veljeni kanssa, joita tuollainen tuputtaminen alkaa ahdistaa ja aiheuttaa ennemminkin kielteisen reaktion. Ristiriitojen esiin noustessa olen oppinut olemaan hiljaa, sillä en halua tilanteiden kärjistyvän ja mielipiteeni kuuluu vain itselleni ja samoin muiden mielipiteet ja usko ovat heidän henkilökohtaisia valintojaan. Ainoa kerta, kun uskonto nousi esille tänä jouluna, oli kun veljeni taas kerran pähkäili, että mitä lähtisi opiskelemaan. Hänelle heitettiin, että teologiaa, mihin hän vastasi, että mieluummin alan buddhalaiseksi. Onneksi tilanne raukesi melko pian eikä siitä syntynyt väittelyä. Loman aikana vältyimme muuten myös poliittisilta väittelyiltä isämme kanssa, ihme.
Tänäkin jouluna nousi myös yksi muu arvovalintoja koskeva asia esiin. Taas kerran, mutta entistä lievempänä. Nimittäin kasvissyöntini ja muut eläineettiset valintani. Suku on toki jo tottunut kasvissyöntiini eikä sitä ole enää vuosiin juuri kommentoitu, mutta nyt joulun aikana tofukinkkuni, tofurahkani ja soijaperäinen juustokakkuni herättivät taas muutaman kummastelevan kommentin. Valintani nousivat esille myös, kun totesin, että pitäisi hankkia talvikengät, mutta se ei ole helppoa, koska en halua nahkaisia. Siihen vastattiin, että älä ole niin tarkka. Jätin kommentin omaan arvoonsa. Joskus on vaikea ymmärtää, miksi muut tekevät MINUN valinnoistani niin suuren ongelman. Vaikken tuputtaisi muille mitään, niin sen sijaan he tuputtavat minulle. Mitä niin kauheaa siinä on, että haluan tehdä eettisiä valintoja. Jotkut saattavat tietysti kokea, että itse pitäisi myös tehdä samat valinnat ja puolustusreaktiona syyttelevät minua. Suvussani myös eläintuotanto saattaa olla arka asia, koska suvusta löytyy eläintiloja ja sitten itse olenkin se musta lammas, joka ei moisia sulata tuosta vain. Silti. Arvovalinnat ja -ristiriidat ovat kuitenkin vaikea asia ja pakottamalla ei seuraa mitään hyvää kumpaankaan suuntaan.
Näissä mietteissä on pian aika suunnata kohti vuodenvaihteen juhlistamista. Oli vaikeaa jättää taas koirat vanhempien luokse, kun en tiedä, milloin ne seuraavan kerran näen. Lisäksi on vaikeaa asennoitua siihen, että ylihuomenna alkavat taas työt. Järjestökuviot pyörähtävät onneksi kunnolla käyntiin vasta ensi viikolla. Vuodesta 2007 jäi päällimmäisenä mieleen se, että elämääni ilmestyi useita uusia, hyviä ystäviä ja tein mahtavia reissuja Euroopassa. Ensi vuosi tulee toivottavasti olemaan vähintään yhtä mahtava.
maanantai, 31. joulukuu 2007
Kommentit