Takaisin pääkaupunkiseudulla, ikävä kyllä. Viimeiset pari viikkoa kuluivat Hangossa, Bengtsårin saarella. Välillä kävin vain nopeasti kotona pesemässä pyykkiä ja nukkumassa sekä juhlimassa kavereiden tupareita. Leirit olivat molemmat loistavia, mutta melko erilaisia vaikka ohjelmat olivat samat ja lapsimäärä ekalla leirillä 30 ja toisella 31. Leirien aikana muun muassa tehtiin maakasvatuksen harjoitteita, tutkittiin ötököitä, askarreltiin, käytiin seikkailuradalla, retkeiltiin laavulle, uitiin, saunottiin ja tietysti paistettiin tikkupullaa. Ensimmäinen viikko oli hellettä ja toinen pilvinen. Toisen leirin kestettyä pari päivää nauroimme, että sen leirin lapset toimivat kuin nappia painamalla, sillä kaikki sujui huomattavasti helpommin kuin ensimmäisellä leirillä. Onneksi, sillä ohjaajat alkoivat olla todella väsyneitä ja me johtajat kirjaimellisesti tipahtelimme maahan nauramaan kippurassa. Ensimmäisellä leirillä oli 7 poikaa ja 8 vanhaa leiriläistä, kun taas toisella leirillä oli 15 poikaa ja 21 oli ollut ennen leireillämme.

Kaiken kaikkiaan tähän saumaan ei voi ihanammasta työstä haaveilla (tosin kaipasin enemmän unta ja omaa rauhaa). Kahden viikon ajan saimme nauttia Benkun mahtavasta luonnosta merenrantoineen, kallioineen, lehtoineen, niittyineen ja vanhoine havumetsineen. Eläimiäkin tuli nähtyä varsin paljon, mm. lepakko, hiiriä, käärmeitä, jänis, kauris ja tietysti punkkeja, joita löytyi leiriläisistä yhteensä kaksi mutta minusta kolme. Uh, missähän sitä on tullut pyörittyä. Lapset olivat ihania, vaikka rasittaviakin tapauksia toki oli. Säät olivat pääasiassa hyvät ja ohjaajien yhteishenki hieno. Nyt on ikävä Benkkuun. Tosin on hyvä nukkua univelkoja pois ja yrittää saada ääni toimimaan kunnolla - kahden viikon aikana oli ääni välillä kovilla lapsia komennettaessa. Saatan ottaa vielä yhden leirin johdettavakseni loppukesästä, koska sitä minulle tarjottiin. Sain työtarjouksen myös päiväkodista, jossa itse olin aikoinaan hoidossa, mutta sille on pakko sanoa ei, koska omatkin työt täytyy saada tehtyä. Sitä paitsi siellä en pääsisi toteuttamaan yhtä paljon ympäristökasvatusta, joten se ei olisi yhtä palkitsevaa kuin leirien vetäminen.



Seikkailuradalla.



Auringonlasku Sofianlehdon rannasta katsottuna.



Intiaanit kalliolla.



Peikot.



Saaren siat ja lampaat saapuivat toisen leirin aikana.



Me johtajat paistoimme vähän tukkipullaa. Keittiöltä tuli ensimmäiselle leirille hädin tuskin tarpeeksi tikkupullataikinaa. Toiselle leirille sitä tuli niin suuri saavillinen, että saaren henkilökuntakin repesi nauruun, kun kannoimme saavia ulos keittiöstä. Taikinaa jäi yli ja päätimme tehdä tukkipullan, jonka kuljetimme Leirikesän leiriin eräänä yönä jäynäämme liittyen. Lupilla ja Leirikesällä on perinne, että toisia jäynätään kivoilla jäynöillä vuorotellen. Ensimmäisen leirin aikana heräsin aamupalavuoroon ja totesin lasten telttakylän olevan täynnä eritysnauhaa.



Telttakylämme lähiympäristön hienoa lehtoa. Lisää leirikuvia Flickrissä.

Nyt pitäisi palata arkeen, vaikka mieli haikaa Benkkuun ja yksinkertaisempiin elinoloihin. Huomenna kuitenkin töihin ja pitää yrittää tottua taas tähän virtuaalimaailmaan. Kahden viikon päästä koittaakin loma.