Viimeiset pari päivää ovat olleet yhtä myllytystä. Mukavan ja tuloksekkaan työnteon, ystävien ja joogan avulla olen kuitenkin pysynyt järjissäni. Kaiken voisi kiteyttää niin, ettei järjestötoiminta ole aina mukavaa - varsinkaan, jos olet puheenjohtaja. Viime päivinä on myös tullut eroteltua jyvät akanoista eli todelliset ystävät luulluista ystävistä. Onneksi jälkimmäiseksi paljastui vain yksi ja muut osoittivat lämpimän sydämensä tukiessaan minua yhden heittäessä paskaa niskaan ilman perusteluja. Järjestötoiminnassa voi siis törmätä todellakin ristiriitoihin, vaikka jokaisen pitäisi olla tekemässä vapaaehtoishommia siksi, että uskoo asiaan. Joillekin se ei kuitenkaan tunnu olevan niin yksinkertaista ja asioista pitää tehdä monimutkaisia. Koska minua ei huvita jäädä kireään ilmapiiriin, jossa toisia ei arvosteta ja energia käytetään johonkin muuhun kuin pitäisi, niin päätin vetäytyä tästä eräästä järjestöstä hetkeksi sivuun. Minulla on muitakin vaikuttamisen väyliä, joten järjestötoimintani ei todellakaan tule loppumaan ja saan ajaa edelleen tärkeitä asioita, mutta saan myös kiitosta panoksestani. Harmittelen vain ystäviäni, jotka lähes tulkoon rukoilivat minua jäämään ja seisoivat takanani. En sano, että olisin tehnyt lopullisen päätöksen tämän suhteen, mutta olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna aion keskittyä ViNOn kansallisen tason toimintaan ja vastuualueeni siinä ovat sellaiset, että pääsen välittämään viestiäni eteenpäin. Voisi luulla, että olisin katkera ja vihainen päätettyäni jättää toiminnan yhden henkilön sanomisten takia. En kuitenkaan ole, pikemminkin tyynen rauhallinen. En vain yksinkertaisesti jaksa tällä hetkellä olla mukana niin lapsellisessa touhussa kuin toisten syyttelyssä ilman rakentavia perusteluja. Siispä odotan, että tilanne rauhoittuu ja toivon, etteivät ystäväni loukkaannu liikaa jättäessäni heidät jatkamaan toimintaa minut ulos savustaneen kanssa.  

Ehkäpä tämän tilityksen jälkeen ei tarvitse paljon kommentoida muita tapahtumia. Työt ja luennot (!!) ovat vieneet aikaani. Olen siis viimein saanut taas raahattua itseni luennoille. Tosin parin kuukauden päästä nähdään, onko luennoilla istumisen tulos kurssin läpäisy vai Vinovan ja Nuhevin kehittynyt yhteistyö ;)  Ilopilkkuja päivien varrella ovat olleet mm. Kalle (aina niin ihana), Laura, Virve ja Kanerva. Enkä voinut äsken olla hymyilemättä käsittämättömän onnellisesti, kun kuulin, että ystävänpäivätapahtumamme mainokseen tulee puu, jossa on vihreät sydämenmuotoiset lehdet. Kuulostaa mahtavalta ja odotan, että pääsen näkemään sen mainoksen.  Innostuin myös siitä, että minulta kysyttiin lausuntoa Venäjä-Saksa –kaasuputkihankkeen YVAsta. Myönnän, että sen tarkka lukeminen on toistaiseksi jäänyt väliin, mutta se lienee sitten yksi seuraavista projekteistani, jee. Yksi päivän poliittinen uutinen on se, että ympäristöministeriö jäi viime vuonna selkeästi asetetuista luonnonsuojelun toteuttamistavoitteista. Vaikka uutinen sinänsä ei yllätä, oli hämmentävää, että jopa yli kolmannes suunnittellusta jäi toteuttamatta. Kansainvälisen talouden heilahtelut ovat tänään aiheuttaneet yleistä huolta, ja Katainen on yrittänyt rauhoitella kansaa. No niin, saatiinpahan edes pieni annos poliittista uutisointiakin tähän.  Kohta taitaa olla aika suunnata nukkumaan.