Viime päivinä media on käsitellyt paljon Vihreiden nuorten ehdotusta vain yhdestä liharuokapäivästä. Asiasta on kirjoittanut Hesari jo pariin kertaan ja mm. YleX:n ja Radio Helsingin keskustelut ovat pyörineet sen ympärillä. Kannanotto meni tällä viikolla läpi Helsingin Vihreiden Nuorten nimissä, vaikka teimme Vantaalla kannarin aiheesta jo viime viikolla. Toimittajat osoittivat taas valtansa tarttumalla aiheeseen nyt toisen järjestön nimissä, eivätkä viime viikolla. Pääasia oli kuitenkin saada asia keskusteluun. Kunnia menee silti Juhikselle aiheen keksimisestä. Kannanoton kirjoitimme bussissa paluumatkalla Joensuusta ViNOn liittokokouksesta.

Keskustelu ja "argumentointi" aiheesta on ollut taas niin naurettavaa, etten ole jaksanut seurata nettikeskusteluita. Radiokeskustelua olen töissä jonkin verran kuunnellut. Vasta-"argumentit" ovat tasoa: "pitää saada proteiinia", "kasvavat lapset tarvitsevat lihaa eivätkä urheilijat jaksa kasvisruoalla", "en usko tutkimuksiin lihantuotannon ilmastokuormituksista", "ennemmin karsitaan jostain muusta ympäristökuormituksesta kuin ruoasta", "ei meidän tarvitse, kun Suomessa ympäristöasiat ovat jo niin hyvin" jne. jne. Hyväksyn vastustamisen, mutta toivoisin argumenteille faktapohjaa. Soija sisältää tunnetusti lihaa enemmän proteiinia ja myös monet urheilijat käyttävät sitä proteiinilisänä.

Ikävä kyllä kasvisruoan suosijat ovat itse useimmiten niitä, jotka karsivat myös muusta ympäristönkuormittamisesta enemmän kuin muut. Toivoisin lihanruoan nimeen vannovien seisovankin sanojensa takana konkreettisilla teoilla esimerkiksi vähentämällä autoilua ja kulutustaan. En myöskään ymmärrä logiikkaa, että jos muualla asiat ovat huonommin, se oikeuttaisi meitä elämään ympäristön ja eläinten kannalta epäoikeudenmukaisesti. Jokaisella on henkilökohtainen vastuu ja Suomessa paljon parannettavaa, erityisesti eläinten oloissa. Juuri Pietarissa käyneenä tulistuin kyllä sikäläisestä jäte- ja vesipolitiikasta - "kaikki suoraan Itämereen". Se kuitenkin innostaa minua toimimaan entistä paremmin omassa elämässäni sen sijaan, että eläisin samalla tavalla kuin Pietarissa toimitaan.

Kaikki tämä keskustelu on nostanut taas tunteeni ja maailmantuskani pintaan, kun huomaan minkälaisessa itsekkäässä umpiossa suuri osa suomalaisista elää ympäristön ja eläinten kustannuksella.