Sitä luulee tietävänsä, mitä on tuska ja menettäminen. Kuvittelee, että sen voi ymmärtää ennalta. Ei voi. Ei sitä voi ymmärtää edes jälkikäteen tai kyseisenä hetkenä. Kaikki on vain yhtä tuskaa, ilman ulospääsyä. Välillä jo kuvittelee selvinneensä, mutta sitten se iskee päälle entistä voimakkaampana. Kun joutuu saman päivänä aikana laskemaan ensin yhden rakkaan uurnan ja sen jälkeen jättämään toiselle jäähyväiset hautajaisissa, alkaa todellisuus hiipiä mieleen. Silti kaiken keskellä miettii, että mikä osa kaikesta on omaa surua ja mikä on toisista huolehtimista ja toisten tuskan myötäelämistä. Tähän asti olen kokenut lähinnä jälkimmäistä ja nyt kun oma suru otti vallan, on ahdistus niin suuri, ettei sitä voi sanoin kuvata ja todellisuus ympärillä hämärtyy. Sanat eivät myöskään riitä lohduttamaan toisia. Mitä voi sanoa nuorille, jotka ovat menettäneet äitinsä. Monet ovat tottuneet käyttämään vain sanojen voimaa, unohtaen, että suurin osa viestinnästä on muuta kuin sanoja. Nyt sen ymmärrän enemmän kuin hyvin. Yksin koettu ahdistus on suunnatonta. Ainoa lohdutus on syvä halaus toisen surevan kanssa ja pidättelemätön itku. Toki sanatkin kertovat jotain, mutta ne ovat toissijaisia. Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

On huonoja päiviä ja vähän vähemmän huonoja päiviä. Hyviä päiviä ei ole juuri ollut, hyviä hetkiä sentään kuitenkin. Politiikka on nyt yhdentekevää. Toki sitä tekee ja yrittää pitää kiinni arjesta, mutta kyyneleet ovat silmäkulmissa valmiina ryöpsähtämään hetkenä minä hyvänsä. Ei, Metso II:n rahoitus ei ole riittävä. Kyllä, Vantaan Vihreät todella ehdottivat kouluissa ja päiväkodeissa tarjottavan vain kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, eikä siinä ole mitään järjetöntä. Jne jne. Seurasin tosiaan tämän viikon aikana jossain määrin ajankäyttöänikin, vaikkei tämä ollutkaan normaali viikko. Töitä tuli tehtyä noin 25 tuntia ja vapaaehtoiseen järjestötoimintaan liittyviä kokouksia ja tapaamisia oli noin 15 tunnin edestä. Siihen vielä päälle kotona hoidetut järjestöhommat, kuten sähköposteihin vastaaminen, vuosikokouspapereiden valmistelu, kannarin valmistelu, koulutusten suunnittelu ja puhujien buukkaaminen jne. Eilen tuli lisäksi käytyä Liedossa ja tänään Hämeenlinnassa, joten viikko on ollut ihan tarpeeksi kiireinen ja väsyttävä. Paremmista ajoista haaveillen.