Elämä voi todella olla yhtä ylä- ja alamäkeä. Pelkästään tämä päivä on osaltani ollut vuoroin täynnä iloa ja vuoroin surua ja huolta. Eilen illalla murtui yksi pato. Sain soiton, jonka takia menin jo lievästi paniikkiin. Jotain sellaista olimme lähipiirissäni pelänneet viime aikoina. Onneksi noin 10 minuutin päästä tuli uusi soitto, ettei enää ole hätää. Siinä vaiheessa itku otti kuitenkin vallan ja loppuilta meni viime aikojen patoutumien purkautuessa. Eilisillan tapahtumat kuitenkin vahvistavat epäilyni, että tästä on todennäköisesti tulossa rankin vuosi ikinä.
Tänään onnistuin kuitenkin innostumaan taas työstäni. Sain oikeasti monia asioita eteenpäin. Todennäköisesti päivän tai parin päästä into kuitenkin taas laantuu, kun huomaan taistelevani yksin tuulimyllyjä vastaan. Tällaiset pienetkin innon hetket antavat kuitenkin voimaa. Lisäksi oli mukavaa katsella merenrantaa työhuoneen ikkunasta, kun aurinko alkoi vähitellen laskea. Oli myös ihanaa huomata, että päivä on todellakin pidentynyt, sillä oli vielä valoisaa, kun lähdin töistä. Rautatientorilla lähes tulkoon juoksimme Samin kanssa toisiamme päin Samin kiirehtiessä lentokenttäbussiin. Pikaisen halauksen jälkeen ehdin ainoastaan toivottaa hyvää matkaa, kun Sami jo suuntasi kohti Japania ja lähes kaksi kuukautta kestävää Japanin hallituksen rahoittamaa koulutusristeilyä. Hullua touhua olla pari kuukautta keskellä merta, mutta toisaalta itsellekin olisi irtiotto tarpeen. Outoa myös, että se säheltäjä puuttuu joukostamme seuraavat pari kuukautta. Istuessani junassa kohti kotia soi korvissani Von Hertzen Brothersin Devil of a Girl ja mieleen palasivat elävästi Skotlannin, Sveitsin, Itävallan ja Tsekin maisemat, kun tuo biisi soi myös kesällä kiertäessäni Eurooppaa junalla. Voi kunpa olisin siellä taas. Toinenkin Sami piristi tänään päivääni kummasti juttutuokiollamme. Elämässä on siis vielä hyviäkin asioita, vaikka huoli monesta asiasta kalvaa edelleen mieltäni ja joudun elämään päivä kerrallaan.
Talvikaan ei ota tullakseen. Työkaverini bongasi tänään työpaikkamme vieressä merenrannalla kaksi harmaahaikaraa. Ruotsissa puolestaan kevät on jo tullut. Ruotsissa halutaan myös kieltää lentoja ympäristösyistä.
Nyt on aika alkaa kirjoittaa Arin kanssa kannaria Itä-Vantaan bussivarikosta.
maanantai, 14. tammikuu 2008
Kommentit