Pakko vuodattaa ennen kuin räjähdän. Torstai-iltana puhuimme siis yliopiston vihreiden kanssa siitä, mitä vihreys on. Porukka oli samalla aaltopituudella ja innokas toimimaan paremman maailman puolesta. Nyt on kuitenkin taas mennyt usko koko puolueen toimintaan. Nuoremmat vihreät (ja toki useat vanhemmatkin) edustavat vielä sitä, minkälaisena puolueemme nähtiin vielä joskus ennen. Ikävä kyllä kokonaislinjaus tuntuu kuitenkin olevan hakusessa. Pakko tunnustaa. Monet ovat viime päivinä ihmetelleet kanssani, että mitä ihmettä jotkut henkilöt tekevät vihreissä. Sähköpostilistoilla tulee sellaisia kommentteja, että oksat pois. Minulle vihreä ideologia on aina tarkoittanut mm. sitä, että sen edustajat osaavat ajatella omaa napaansa pidemmälle ja pitävät kiinni sanoistaan. Kaikki eivät kuitenkaan tunnu siihen kykenevän.

Toiset haluavat yksityisautoilun vähentämistä ajettavan ainoastaan kannustamalla ihmisiä joukkoliikenteen käyttöön ja toiset taas vannovat ruuhkamaksujen nimeen. Mielestäni molempia tarvitaan, sillä mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, joten yksi keino ei toimi kaikkiin. Monien tutkimusten mukaan kampanjointi ei juurikaan muuta ihmisten käyttäytymis- ja kulutustottumuksia, joten sen takia tarvitaan myös ruuhkamaksuja. Yksi tänään suuresti ihmettelemäni asia on, ettei vihreissä tunnuta enää arvostavan henkilökohtaisia valintoja. Kaikki toki tietävät, ettei niillä pelasteta maailmaa, mutta tekeekö se niistä vähempiarvoisia, jos kuitenkin minimoi oman ympäristökuormituksensa ja samalla näyttää muille kannustavaa (huom. ei syyllistävää) esimerkkiä. Minun on vain vaikea käsittää sitä, että kaikkien järjestelmien haluttaisiin toimivan täydellisesti, erityisesti omalta kannalta, kun se ei ole mahdollista. Jokaiselle ei voida taata suoraa joukkoliikenneyhteyttä kodista työpaikalle. Ja jos panostamme joukkoliikenteeseen alentamalla hintoja ja lisäämällä linjoja, on se pois jostain muusta, kuten terveydenhuollosta. On toki mukavaa haaveilla hienosta toimivasta systeemistä, mutta ratkaisut eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Olen myös näitä sähköpostikeskusteluja seuratessani tuntenut syvästi sukupolvien välisen kuilun. Me nuoret pidämme ilmastonmuutosta todellisena uhkana tulevaisuudelle ja haluamme siksi vähentää omaa kuormitustamme. Kenties vanhemmat sukupolvet eivät sitten käsitä, kuinka suurena uhkana muutoksen koemme. En tiedä, mutta olen vain huomannut, kuinka suuri ajattelu- ja toimintatapojen ero on nuorempien ja vanhempien vihreiden välillä.

Käyn aivan ylikierroksilla, kun olen nyt reilun vuorokauden miettinyt näitä asioita kuumeisesti. Mikä olisikaan siis nyt sopivampaa tekemistä, kuin suunnata Kaarinan kanssa suunnittelemaan ViNOn joukkoliikennekampanjaa. Voi Kaarina-parkaa, kun alan tätä kaikkea vuodattaa. Totta puhuen ei varmaan ole kauheasti rakentavia ideoita sitä kampanjaa koskien juuri nyt, koska pää tuntuu räjähtävän, kun ajattelenkin koko teemaa. Onneksi pääsee myöhemmin illalla purkamaan patoutumia myös Vanhalla reggaen tahtiin tanssimalla.