Miten elämä voikin joskus olla yhtä ylä- ja alamäen vaihtelua päivien ja jopa tuntien välillä?! Viime päivinä on ollut ihan hyvä ja tehokas fiilis huolimatta siitä, että lähipiirissä on edelleen joitain huolta aiheuttavia asioita. Perjantaina kokoustin siis Reaktorin järjestelyistä ja kävin lounaalla muiden poliittisten nuorisojärjestöjen työntekijöiden kanssa. Se oli ihan antoisa tapaaminen. Kävin myös iltapäivällä ostamassa kierrätyskeskuksesta uuden maton ja puutarhalta uusia viherkasveja, jotta saatoin jatkaa sisustamista. Viikonloppuna olen sitten vältellyt kouluhommien tekemistä mm. siivoamalla kämpän lattiasta kattoon, sisustamalla ja laittamalla ruokaa. Nyt on juuri sämpylätaikina kohoamassa ja kun sämpylät on leivottu, ajattelin vielä istuttaa yrttejä.

Eilinen tehokas päivä päättyi kuitenkin todella huonoon fiilikseen, joka johtui siitä, että järjestöissä saa harvoin kiitosta, mutta usein arvostelua (joko rivien välissä tai joskus suoremmin). Arvostelun kohteena on yleensä se, kuinka ahkera on ollut. On ikävää kuulla arvostelua, kun käyttää paljon vapaa-aikaansa ajaakseen tärkeitä asioita. Sama tilanne on kutakuinkin joka järjestössä, vaikka olen jokaisessa aktiivisimpia. Tämä laittaa väkisinkin miettimään, kuinka paljon niitä hommia viitsii tehdä, jos vain saa paskaa niskaansa. Suomalaisille kiitoksen sanominen tuntuu olevan melko vierasta. Itse olen tarkoituksella opetellut sitä, sillä sen tulisi olla yksi vapaaehtoisen järjestötoiminnan kulmakivistä. Tänään olen purkanut turhautumista lenkillä, pilateksella ja joogalla. Huomenna on todennäköisesti selkä taas jumissa rääkin takia.

Kärsin myös hieman huonosta omastatunnosta, koska en mennyt ystäväni syntymäpäiville Tampereelle. Syksyn aikana tuli kuitenkin juhlittua kaiken maailman kissanristiäisiä niin paljon, että haluan nyt ottaa rauhallisemmin. Juhlakalu saa hänelle perjantaina tekemäni lahjan, kunhan tässä lähiaikoina kuitenkin näemme.

Olen vältellyt viikonlopun ajan uutisten seuraamista aika hyvin, koska en halua ahdistaa itseäni huonoilla uutisilla. Toissayönä kävinkin Arin kanssa keskustelua siitä, miten kaikki uutiset tuntuvat olevan nykyisin sellaisia, että pelkkä otsikko aiheuttaa ahdistuksen. Uutisvuosi 2007 ei ollut mitenkään positiivinen. Toisaalta ilmastoasioista uutisoitiin paljon ja asenteet alkoivat muuttua, joten jotain positiivistakin sentään. Sen verran tiedän kuitenkin viikonlopun uutisista, että ilmastonmuutokseen haluttaisiin Suomessa puuttua ensisijaisesti talojen energiamääräyksiä kiristämällä. Hienoa! Vaikkei tosin pelkästään riitä. Vanhanen puolestaan on tyytyväinen tällä hetkellä vallitseviin ilmastoasenteisiin. EU:n komissiossa sen sijaan kiistellään päästörajoituksista. Jonkun kanssa keskustelin vasta jokin aika sitten siitä, että Suomessa uutisoidaan melko vähän EU-tason päätöksistä ja muusta EU-politiikasta. Ikävää, mutta johtuu kenties siitä, että EU-koneisto on niin monitasoinen ja monimutkainen päätöksenteon kokonaisuus, että moni kansalainen tipahtaisi kärryiltä nopeasti. Toisaalta ehkä se olisi juuri syy lisätä uutisointia, jotta tiedettäisiin, miten Suomeakin koskevat asiat käsitellään.

Viikonloppu on siis ollut tehokas ainakin kodinhoidon suhteen. Eilen laskeskelin myös matkabudjettia haaveilemalleni Siperia-Japani-Kiina-Vietnam -reissulle. Laskin, että matkaan pitäisi varata vähintään 50 päivää, jotta siinä olisi mitään järkeä ja rahaa tähän kaikkeen pitäisi varata peräti 3500 euroa. AUTS!! Esimerkiksi lauttamatkat Siperian ja Japanin sekä Japanin ja Kiinan välillä sekä junamatkustaminen Japanissa ovat sen verran kalliita, että siksi tuo suuri matkabudjetti. Taidan joutua tekemään reissun yksin, koska tuskin kukaan onnistuu repimään itselleen tuollaista aika- ja rahamäärää kesäksi.

Nyt sämpylöitä pyörittelemään.