Eilen keskusteltiin Vihreässä kahvilaillassa eläinten oikeuksista. Paikalla olivat puheenvuoroja pitämässä oikeusministeri Tuija Brax, Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli sekä tutkija Salla Tuomivaara. Aihe on itselle sen verran tuttu, ettei kauheasti kommentoitavaa tai uusia ajatuksia herännyt. Yksi mielenkiintoinen aihe oli Katin esittämä kansainvälisyysnäkökulma. Etelä-Amerikassa ollaan saattamassa eläintuotannon hyvinvointivaatimuksia vähitellen EU:n tasolle. Koska tuotanto on siellä halvempaa, voi tilanne pian olla sellainen, ettei Eurooppa pysty enää kilpailemaan edes eläintuotannon eettisyydellä. Eikä tätä tarvitse välttämättä kyseenalaistaa. Jos eläimille voidaan tarjota muualla paremmat olot, niin hyvä. Tosin haittapuolena on tässä kuljetusten aiheuttamat ympäristövaikutukset, joten lähiruoka olisi syy puolustaa omaa tuotantoa. Toisaalta puhuimme siitä, että liha pitäisi taas saada vain ylellisyystuotteeksi. Jospa siis Euroopassa siirryttäisiin taas kasvispohjaiseen ruokavalioon ja jos lihaa haluaisi syödä, niin sitä syötäisiin vain harvoin ja se olisi tuotettu eettisemmin kauempana ;)
Keskustelua heräsi taas kerran myös aiheesta, että jos turkistuotanto lopetettaisiin Euroopassa, niin se vain siirtyisi Kaukoitään. Itse asiassa se on jo levinnyt sinne ja Suomi on osaltaan sitä ollut vahvasti sinne siirtämässä, sillä suurin osa Kiinan kettukannasta on suomalaisperäistä, koska siitoseläimiä on kuljetettu sinne paljon. Turkistuotannon lopettaminen täällä ei kuitenkaan automaattisesti lisäisi sitä muualla. Lakien mukana nimittäin muuttuvat myös esimerkiksi ihmisten mielipiteet ja muoti. Hollannissa on jo aikaisemmin kielletty kettu- ja chincillaturkisten tuotanto. Muutama viikko sitten Hollannin parlamentti äänesti kettu- ja chincillaturkisten maahantuontikiellon puolesta. Suomen turkistuottajat tietysti kapinoivat markkinoiden pienentymistä vastaan. Valon pilkahdusten keskellä taistelu eläinten oikeuksien puolesta jatkuu kuitenkin vielä pitkään.
Omassa elämässäkin rankat ajat vain jatkuvat. Viikonloppuna kuoli kolmas sukulainen kuukauden sisällä. Monien jaksaminen on tällä hetkellä niin äärirajoilla, etten ihmettelisi, vaikka menetyksiä tulisi lisää. Helsingissä sattui eilen bussionnettomuus, jossa loukkaantui kuusi ihmistä bussin ajaessa päin kerrostaloa kuljettajan saatua sairaskohtauksen. Puoli tuntia onnettomuuden sattumisen jälkeen äitini soitti pelästyneenä varmistaakseen, etten vain ollut siinä onnettomuudessa. Pelko on ottanut kaikista vallan.
Olen pitkään miettinyt, että kuinkakohan paljon oikeasti käytän aikaa vapaaehtoishommiin viikossa. Päätin tällä viikolla laskea käyttämäni tunnit. On hyvä tietää, mihin kaikki aika katoaa. Käykääpä muuten tutustumassa Animalian ja SEYn Irti mun munista -kampanjaan, jos ei vielä ole tuttu.
keskiviikko, 12. maaliskuu 2008
Kommentit