Kävin viikonloppuna Tampereella vetämässä Nuori vihreä vaikuttaja –kurssin tapaamista ja sen merkeissä tutustuimme Tampereen Pispalassa Hirvitaloon, joka toimii sosiaalikeskuksena. Siellä oli parhaillaan menossa Lasse Nordlundin kirjan julkaisutilaisuus, jota jäimme kuuntelemaan. Kirja kertoo omavaraisesti ja rahamaailman ulottumattomissa elämisestä. Jälkikäteen kritisoimme kuitenkin joitain Lassen ajatuksia. Heidän kotitilansa esimerkiksi on hänen vaimonsa nimissä, mikä ei mielestämme ratkaise ongelman ydintä, vaan siirtää sen vain toiselle ihmiselle.

Omavaraistalous sinänsä on erittäin kannatettava ajatus. Nykyinen tuotanto- ja talousjärjestelmä on täysin kestämätön. Hirvitalon keskusteluissa nousi myös esille ahdistus, kun kaupunkilaiset 'maailmanparantajahipit’ kertoivat kuvitelleensa ensin, että heidän elämäntyylinsä kerrostaloasumiseen, kierrätyksineen, pyöräilyineen ja kasvissyönteineen olisi kestävällä pohjalla. Tuska on suunnaton, kun ymmärtää, ettei tällainenkaan elämä ole kestävää, vaan kuormittaa ympäristöä aivan liikaa. Toisaalta metsässä asuen ei pysty vaikuttamaan sisältäpäin olemassa oleviin rakenteisiin ja ihmisten asenteisiin, joten paikalla olijoilla oli omia tapoja pyrkiä kompromissiin ja jonkinlaiseen tasapainoon. Itsekin pyrin jatkuvasti enemmän omavaraisuuteen esimerkiksi sienestämällä ja marjastamalla, mutta paljon on vielä opittavaa ja kehitettävää.