Taantuma on saanut kansan suorastaan hysteeriseksi ja bussipysäkkien mainokset varoittavat säästämisen vaaroista. "Älä ruoki lamaa säästämällä!" Olen viime päivinä huomannut olevani moniin verrattuna varsinainen ekoanarkisti, joka kyseenalaistaa koko kansantaloususkovaisuuden. Mielestäni lama on uusi mahdollisuus, jonka hyvät puolet pitää nähdä. Kaikki ei pyöri rahan varassa, vaan on opittava tiedostamaan myös muut elämän mahdollisuudet. Ilman rahaa voi nauttia monista erittäin tärkeistä ja ihmeellisistä asioista, kuten luonnon rauhasta ja läheisistä. Joskus pysähtyminen ja rauhoittuminen avaavat elämään aivan uusia ovia. Samalla kulutuksen vähentyessä myös ympäristö voi paremmin.

Minua pidetään usein idealistina, vaikken koe itseäni sellaiseksi. Tiedostan vain elämän pienet ihmeet. Tein monien  muiden lailla persoonallisuustestin ja tässä ote tuloksesta: "Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön." Koko kuvaus on niin minua kuin vain voi. Erityisen minua kuvaavaksi koin tuon, ettei mikään ole elämässä merkityksetöntä. Puhuin vastikään muille siitä, miten jokaisella taivaalta leijailevalla lumihiutaleella on minulle merkitys - vaikken tietäisikään niiden olemassaolosta, niin jokaisella niistä on silti itseisarvo ainutlaatuisuutensa vuoksi. Olen kenties idealistihörhöhippi, mutta tällaisella asenteella elämä avaa aivan uusia ovia ihmeellisyyksineen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kylmyyteen, itsekkyyteen ja rahan ja materian valtaan.