Viime viikot ovat todella olleet paikasta toiseen juoksemista. Päivät töissä ja illat kokouksissa. Vaalihommat, kuten vaalikoneiden täyttäminen, nettisivujen päivittäminen ja tapahtumien järjestelyt, ovat hoituneet pääasiassa öiseen aikaan. Onneksi kotona koneen ääressä istumista vaativa vaalityö on pääasiassa ohi ja nyt on jalkauduttu kaduille tapaamaan äänestäjiä, mikä on huomattavasti motivoivampaa. Monet vantaalaiset ovat jo keskusteluilla koskettaneet sydäntäni ja Vantaalla tarvitaan selkeästi muutosta asioihin.

Jostain on ollut vaalityön takia kuitenkin pakko tinkiä ja nyt vähemmälle ovat jääneet nukkuminen, ruoanlaitto ja siivoaminen. TV:n tai kirjojen avaamista ei ehdi edes miettiä. Liikunnasta en ole suostunut täysin luopumaan, koska se antaa energiaa jatkaa ja on hyvä keino purkaa stressiä.

Ajanpuutteen takia monet asiat ovat jääneet kommentoimatta blogissani, esimerkiksi Korhosen potkut Lapin Kansasta sekä ilmasto- ja energiastrategia. Uusimpana mieltäni kuohuttaa Lehtomäen kommentit, että Sipoonkorven kansallispuistoa ei ole tulossa ja luonnonsuojelu on vain ”pikku pakko”.

Vaaleihin on enää kaksi viikkoa ja edessä on loppukiri. Yhteishenki on hyvä ja suuntaamme kovaa vauhtia kohti vaalivoittoa. Vaalityön ohella yritän myös sopeuttaa tällä viikolla saapunutta uutta perheenjäsentäni, rescue-hamsteria uuteen kotiinsa.