Yleensä sanotaan, että itku pitkästä ilosta. Kerrankin voisin kääntää tuon sanonnan toisinpäin. Olen jo jonkin aikaa pohtinut epätoivoisena työllisyysnäkymiä alallamme ja toivonut löytäväni osa-aikaisen alan työn, jotta olisi helpompi lähteä työmarkkinoille valmistuttuani. Samaan aikaan vanhempani ja toinen proffamme on välillä hieman arvostellut ajankäyttöäni järjestöissä ja kehottanut keskittymään graduun. Nyt voin näyttää heille kieltä ja todeta olleeni se ennakkoon fiksumpi osapuoli. Alallamme on kova kilpailu työpaikoista ja järjestöt ovat suuri työnantaja varsinkin opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Järjestöihinkään ei kuitenkaan ole asiaa töihin, jos ei ole ennestään järjestökokemusta. Nyt sain huomata, että vapaaehtoisista hommista on todellakin hyötyä, sillä sain työpaikan alani järjestöstä! En olisi saanut sitä pelkästään opintojeni ja työharjoitteluni perusteella. Nyt pääsen toteuttamaan ympäristökasvatusta myös työni puolesta :)

Nyt voin sitten opetella myös sanomaan ei vapaaehtoisille jutuille. Harjoittelin sitä jo eilen, kun Nikeltä tuli viesti, että ryhdynkö ehdokkaaksi HYYn edarivaaleissa. Siihen ei nyt resurssit riitä, sitä paitsi siinä ei olisi mitään järkeä, kun valmistun toivottavasti ensi keväänä.