Viisi päivää Amsterdamissa meni ihan mukavasti. 15 tuntia junassakin meni ihan kohtuullisesti, vaikken nukkunut kuin muutaman tunnin epämukavasti. Koko interrailin aikana en ehtinyt kyllästyä junalla matkustamiseen. Sen sijaan eilen tylsistyin lentokoneessa parin tunnin aikana.
Perjantai meni Amsterdamissa uneliaissa tunnelmissa, sillä olin väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Oli outoa olla suomalaisessa seurassa, mutta ihme kyllä osasin puhua Mikolle alusta asti suomea :D Kiertelimme illalla vähän eri suuntiin hostellilta, joka oli punaisten lyhtyjen alueen tuntumassa. Vielä ensimmäisenä päivänä Amsterdam ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta.
Lauantai oli aurinkoinen ja kokonaisuudesssaan muutenkin paras päivä Amsterdamissa. Suuntasimme ensin Anne Frankin talolle, mutta siellä oli niin mieletön jono, että päätimme jättää sen toiseen kertaan. Sen sijaan kävimme viereisessä kahvilassa aamupalalla ja luomukahvilla ja lähdimme sen jälkeen kävelemään hiljalleen kohti Vondelparkia. Matkalla ihmettelimme mm. Joordanin ja Leidsepleinin tunnelmia sekä ihastuttavia asuntoveneitä. Vondelparkissa vain nautimme kesäsäästä nurmikolla makaillen ja lintujen ja koirien puuhia seuraillen.
Kun lopulta jaksoimme jatkaa matkaa sieltä, kävelimme Flowermarketille ja sen jälkeen menimme kidutusmuseoon. Hyi, mitä kaikkea ihmiset ovat toisilleen tehneetkään. Pelkät piirroskuvatkin saivat minut voimaan pahoin. Seuraavaksi lähdimme kohti Rembrantpleinia ja pysähdyimme kanaalin rannalle hetkeksi istuskelemaan. Kun lopulta pääsimme Waterloopleinille, oltiin siellä jo sulkemassa torikojuja, joten piti tulla myöhemmin uudestaan tekemään ostoksia. Levättyämme hetken hostellilla menimme ihastelemaan Amsterdamia pimeällä. Erehdyimme myös kävelemään punaisten lyhtyjen alueella sellaisen kadun läpi, jolla prostituoidut myivät itseään lasin takana. Meinasin alkaa itkeä, sillä tuntui niin pahalta ja se oli todella ruman näköistä sen lisäksi, että se oli surullista. Prostituoidut vikittelivät myös miehiä, jotka kävelivät kadun läpi naisten kanssa käsi kädessä. Prostituutio on todellakin Amsterdamin huono puoli.
Sunnuntaina kävelimme lähinnä vain päämäärättömästi ympäriinsä ja kiertelimme pikkukauppoja. Kävimme myös seksimuseossa :D
Illalla seikkailimme taas ihastelemassa valaistuja kanaaleja. Valot todella olivat hienot ;)
Maanantaina kävimme shoppailemassa torilla ja kiertelimme hetken ja sitten Mikko lähtikin kotiin.
Aloin olla niin väsynyt paikkojen kiertämiseen, etten enää Mikon lähdön jälkeen jaksanut kauheasti kierrellä ja katsella. Oli myös outoa olla taas yksin, kun olin reilun viikon ollut lähes koko ajan jonkun seurassa. Utrechtiinkaan en jaksanut lähteä. Kävin kuitenkin Anne Frankin talossa, johon Mikko ei jaksanut jonottaa. Jonotin yli tunnin, mutta se oli sen arvoista. Yllätyin positiivisesti siitä, ettei nähtävänä ollut vain pieni asunto, vaan paljon muutakin ja sen ympärille oli rakennettu tarina ja nähtävänä oli myös Annen alkuperäinen päiväkirja yms. Kävelin päivän aikana myös seuduilla, joita en vielä ollut nähnyt. Illalla oli jo puhti aika pois ja piti laittaa kamat kasaan, sillä aamulla oli aikainen lähtö lentokentälle.
Kun lentokone eilen laskeutui Helsinki-Vantaalle, olivat fiilikseni todella sekavat. Kaikki olisi taas tuttua ja turvallista, mikä oli samaan aikaan toisaalta mukavaa mutta toisaalta myös äärimmäisen ahdistavaa ja tylsää. Vaikka tiedän, että täällä ihmiset puhuvat ja ymmärtävät suomea, niin silti lähes joka kerta hämmästyn, kun kuulen jonkun ohikulkevan puhuvan suomea. Noh, parissa päivässä totun taas siihenkin. Kotioven avaamisen olisi luullut olevan mukavaa kuukauden poissaolon jälkeen, mutta sen sijaan saman tien mieleni valtasi ahdistus. Mitä nyt?! Onneksi viikonloppuna on Faces, jotta pääsen muutamaksi päiväksi taas pois kotoa ja tulee pehmeälasku Suomeen tulemiseen.
Amsterdamissa oli monien kahviloiden ja kauppojen ikkunoissa ilmoituksia, että haetaan työntekijöitä, mutten kuitenkaan ihastunut Damiin niin paljon, että olisin halunnut jäädä sinne. Johonkin muuhun paikkaan olisin voinut jäädäkin. Varmaan alan seurailla, josko ulkomailla olisi kiinnostavia työtarjouksia. Onneksi pahinta tuskaa lievittää se, että Brysselin matkaan on kaksi kuukautta ja lisäksi alamme Animalian porukan kanssa suunnitella tarkemmin Intian matkaa, joka olisi tarkoitus tehdä vuodenvaihteessa.
Kommentit