Kesäloma hurahti ohi ilman, että sain aikaan yhtään blogikirjoitusta. Ennen lomalle lähtöä kävin taas vetämässä myös pari lasten luontoleiriä Hangossa. Tietokoneesta vieroittuminen teki kesän aikana hyvää, sillä tietokone ja erityisesti internet merkitsevät minulle nykyisin alituista stressiä. HS kertoo tänään, että Kiinassa nettiriippuvaisia hoidetaan  sotilaskurilla. Ei sinänsä, koska netistä on tullut varsinainen riesa, joka on suorastaan uhka kansanterveydellekin, kun liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen vaihtuvat tietokoneen ääressä istumiseen.

Itselle viiden viikon loma teki terää, mutta se ei vielä riittänyt vaikean uupumukseni voittamiseen. Vielä tarvitsisi tuplasti saman verran lomaa lisää. Olen nauttinut kesällä erityisesti luonnon ehdoilla elämisestä. Vuorokausirytmi on voinut kulkea valon mukaan ja ruoasta suuri osa on ollut kotimaista ja itse kerättyä. Pakastin on täyttynyt marjoista ja mm. nokkosia, sieniä ja  raparperia on kerätty talven varalle. Nyt kun muuton myötä asumme Sipoonkorven vieressä, ovat marja- ja sienimetsät aivan vieressä, joten syksyn aikana aion kokousten sijaan suunnata pääasiallisesti metsään.

Teimme loman aikana myös viikon matkan Puolaan. Matkat taittuivat laivalla ja bussilla, ja Gdansk ja Varsova osoittautuivat häikäisevän kauniiksi kaupungeiksi lukuisine puistoineen.

Varsovan yöelämässä.

Kesäloman parasta antia olivat silti mökkeily, metsäretket ja suoturetki Päijänteellä.

 

 

Loma päättyi jo perinteeksi muodostuvalla tavalla Faces-festareihin.

 

Nyt on aika taas yrittää asennoitua arkeen, vaikka mieli halajaisi elää elämää, jota itse kontrolloisi eivätkä työ ja järjestöt sanelisi ajankäyttöäni. Taistelu kohti sellaista elämää jatkuu taas kerran. Töiden alkamisen lisäksi järjestö- ja politiikkatouhutkin jatkuvat taas ja tänään olimmekin tutustumassa Sipoonkorpeen vantaalaisten ja helsinkiläisten vihreiden valtuutettujen voimin. On Suomen luonto vain ihmeellinen ja kaunis.