Edarivaalit on ohi ja HYYn Vihreät saivat yhden lisäpaikan, hienoa! Valtakunnallisesti vihreät ovat nyt ylioppilaskunnissa vahvin poliittinen ryhmä, mutta myös ainejärjestöt ovat ikävä kyllä vahvistaneet osuuttaan. Itse jäin kuuden äänen päähän läpimenosta, mikä näin jälkikäteen katsottuna olikin ehkä hyvä juttu. Tällä hetkellä tuntuu taas, että vuorokaudessa pitäisi olla 48 tuntia, joten en kaipaa enää lisää hommia. Kuulun kuitenkin nyt ensimmäisiin varaedustajiin, mikä tarkoittaa, että olen osa edustajistoryhmää ja heti tänään on ensimmäinen kokouksemme.

Viime aikoina on taas tapahtunut paljon kauheuksia, Jokelan tapaus kaiken kruununa. Pahoinvointi yhteiskunnassamme on käsinkosketelvissa, mutta silti yritetään olla näkemättä sitä ja jatkaa niin kuin kaikki olisi parhainpäin. Ihmiset sulkevat silmänsä pahalta, sillä on helpompi elää uskotellessaan itselleen kaiken olevan hyvin ja maailman pelastuvan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi reagoida nopeasti ihmisten pahoinvointiin. Kaveripiirissä on yhä enemmän masennusta ja jos joku yrittääkin hakea apua, ovat jonot pitkät ja tilanne pahenee. Tehyn irtisanoutumiset koskevat vain erikoissairaanhoitajia (toistaiseksi), mutta paine koko sairaanhoidossa tulee kasvamaan.

Aika vain katoaa nykyisin johonkin yrittäessäni antaa oman panokseni maailman parantamiseen. Ennen joulua jokainen viikonloppu tulee kulumaan järjestöpuuhissa... on kouluttautumista ja kouluttamista, turkiton perjantai, älä osta mitään -päivä, ViNOn liittokokous, lastentoiminnan suunnittelijoiden retki jne. Arki-illoille on luvassa hallituksien kokoontumisia, yksi syyskokous, lukupiiriä, pikkujouluja ja muita tapaamisia. Koulutehtäviä ja töitäkin pitää ehtiä tehdä. Nyt alkaa myös olla ne ajat, jolloin on tehtävä päätöksiä ensi vuoden suhteen. Aikani ei riitä jokaisessa haluamassani hallituksessa toimimiseen, joten on priorisoitava. Toistaiseksi en kuitenkaan tiedä, mistä maltan luopua. On myös opittava yksi oleellinen asia entistä paremmin: delegointi!