Kaikki meinasi menna pieleen aamusta asti. Meinasin myohastya junasta, silla Wienin metroliikenne takkuili. Ehdin kuitenkin ja loysin jopa perille Taboriin, vaikka junan vaihdot olivatkin todella epamaaraisia. Tsekissa ei nimittain lue junissa tai laitureilla, minne junat ovat menossa ja kuulutuksista en ymmarra mitaan. Sita paitsi junissa ei edes kuuluteta pysakkeja, joten pitaa itse olla todella hereilla, etta osaa jaada oikeassa kohdassa pois. Ihmisetkaan eivat puhu englantia, joten ihme kylla selvisin suunnitellun aikataulun mukaan perille. Heittaydyin vain avuttomaksi ja yritin kysya ihmisilta, mihin junat olivat menossa. Yleensa se tapahtui vain sanomalla paikan nimi, johon olin matkalla. Usein sain vastaukseksi monta lausetta kielella, jota en ymmarra yhtaan. Loppujen lopuksi junamatkat olivat kuitenkin mukavia, silla kuljin paikallisjunilla, joissa oli lisakseni vain paikallisia matkustajia. Asematkin olivat mukavan pienia ja usein keskella niittyja.
Taboriin paastyani suuntasin hostellille ja sain todeta, etteivat he olleet varanneet minulle majoitusta. Niinpa alkoi uuden majapaikan etsiminen. Suunnitelmissa oli olla Taborissa kaksi yota, mutta sain paikan vain yhdeksi yoksi. Sen takia en viitsinyt menna Mighty Soundsiinkaan, silla en viitsinyt maksaa koko viikonlopun lipusta, kun olisin voinut olla vain yhden illan. Sain noin kahdeksalla eurolla oman huoneen, ja olikin mukavaa, etta sain olla rauhassa. Tapahtui taas tiettyja asioita, moni arvaa mita, ja sen takia paadyin itkemaan yksinani. Ensin tyhjensin kyynelkanavat ja sen jalkeen viinipullon. Saalittavaa, tiedan, mutta itsensa kokoaminen ja ikavien asioiden unohtaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Kaiken lisaksi huomasin eilen illalla, etta yksi rakkoni on pahasti tulehtunut. Pitaisi loytyy jostain englantia puhuva laakari. Yon aikana tulin myos vahan kipeaksi. Kurkku on nyt kipea ja yolla oli myos vahan lampoa. Toivottavasti eilinen oli matkani katastrofipaiva eika kovin paljon pahempaa ole enaa luvassa.
Vaikka lahdin Taborista jo tanaan aamulla, ehdin kuitenkin nahda kaupungista aika suuren osan etsiessani hostellia ja kaydessani kaupassa. Paikka tuntuu olevan tsekkilaisten lomapaikka eika siella lisakseni nakynyt juuri muita ulkomaalaisia. Muutamia kuvia sielta seuraavaksi.
Tsekissa nakee joka puolella tuollaisia Suomen vaakunaa muistuttavia leijonavaakunoita.
Tanaan lahdin siis aamulla kohti Cesky Krumlovta. Ensin menin junalla Taborista Ceske Budojeviceen, jossa vietin muutaman tunnin. Sielta loytyi nuo hassut patsaatkin. Paatin myos jo siella yrittavani hommata yoksi majoituspaikkaa Krumlovsta, silla en viela tiennyt, missa yopyisin. Netista en loytanyt mitaan, joten aloin taas soitella paikkoihin. Loysinkin noin kymmenella eurolla yhden hengen huoneen. Tama on jo neljas kerta omassa huoneessa, tylsaa, mutta muuta ei ollut tarjolla. Tosin olenkin matkan aikana tutustunut paremmin muihin kuin samassa huoneessa olleisiin.
Ceske Budojevicessa kavin myos syomassa intialaisessa ravintolassa. Paatin tuhlata, kun sain niin halvat majoitukset :D Vastaanotto ravintolassa oli mukava: "I've been waiting for you. Welcome to India!" Sitten suuntasin bussille, jolla tulin Cesky Krumlovhun. 50 minuutin bussimatka maksoi noin euron! Tama onkin osoittautunut todella mukavaksi paikaksi. Kai oli oikeassa sanoessaan, etta tama on hienoimpia paikkoja, mita maa paallaan kantaa. Kavelin muutaman tunnin vanhassa kaupungissa ja tajusin laittaa pehmeapohjaiset lapsyt jalkaan. Muuten mukulakivilla kavely olisi todella tuskallista jaloilleni. Kavin myos tutustumassa linnaan, jonne paasi ilmaiseksi ja kavelin linnan puutarhan ympari. Linnan vallihaudassa oli karhuja, joiden stereotyyppiseksi kayttaytymiseksi huomasin ainakin kehaa kavelemisen. Puutarhassa puolestaan vastaan mateli kaarme, joka oli juuri nielaissut hiiren tai jonkun muun suupalan, silla keskella ruumista oli suuri moykky.
Tata paikkaa on vaikea sanoin kuvailla, mutta tunnelma on aivan mahtava. Taalla ei ole loppujen lopuksi paljon nahtavaa, mutta sen sijaan tunnelmasta nauttiminen on parasta. Erityisesti minua viehattaa tassa kaupungissa se, etta se on pieni mutta vanha ja sita ymparoivat pellot ja metsat. Linnan puutarhakin rajautuu peltoihin. Eilisen pohjanoteerauksen jalkeen yritin siis tanaan tsempata ja uusi paikka toi mukanaan uudet tuulet ja piristyin hieman.
Talla matkalla aion tutustua paikallisiin oluisiin :D Tahan mennessa Interlakenin Rugenbrau on paras :) Taalla onkin jo tutumpaa tarjolla, kun paikallinen olut on Budweiser. Todennakoisesti en kuitenkaan saa nukuttua kumpanakaan yona taalla, silla hostellini ovat keskella vanhaa kaupunkia ja ravintoloita. Paikalliset nuoret puolestaan tuntuvat viettavan iltaa kiertamalla jokisilmukkaa ympari kumiveneella ja juomalla ja laulamalla veneessa.
Kommentit