Vaalikiireiden ohessa suuntasimme tiistai-iltana retkelle Vantaan Isosuolle. Retki oli paitsi rentouttava (lentomelusta huolimatta), myös opettavainen. Suo on suojeltu ja yksi koko Uudenmaan alueen hienoimmista soista ja pääkaupunkiseudun toiseksi suurin suo. Pääosa Suomen soista on tuhottu ojittamalla ja luonnontilaisia soita löytyy enää vähän. Vantaalta löytyy onneksi vielä hienoja luontokohteita ja kyseinen on suo ehdottomasti yksi niistä. Jopa minä, monilla soilla retkeillyt soiden rakastaja, pidän kohdetta hienona. Isosuolta löytyy eri suotyyppejä, niin avosuota kuin puustoista suotakin. Pääosa alueesta on rämettä ja nevaa.

Todellisuus on kuitenkin ankea. Suon puolessavälissä kulkee rallirata. Suon reunoille tulee molemmilta puolilta ajourat ja paikalliset käyvät ajelemassa myös suolla mönkijöillään. Niinpä suojelualuetta halkoo turvelieju eikä ralliradan kohdalla kasva kasvillisuutta. Suo on arvokasta linnusto- ja perhosaluetta ja se tulisi ehdottomasti rauhoittaa tällaiselta pahoinpitelyltä. Yksinkertaisuudessaan siihen riittäisivät puomit tai betoniporsaat ajoväylille.  Käy vaaleissa miten tahansa, aion ajaa asiaa eteenpäin.