Vähään aikaan ei ole tullutkaan kirjoiteltua. Osittain siksi, että muutamaan kertaan olisin halunnut avautua muutamasta puolueeseeni liittyvästä asiasta, mutta olenkin sitten katsonut paremmaksi pitää pääni kiinni. Puolueen ja ViNOn linjat eivät aina kohtaa toisiaan, mikä huomattiin viimeksi tällä viikolla, kun puolueen taholta todettiin, että suunnittelemamme kannari yhdessä Tarja Cronbergin kanssa oli "liian radikaali". Pah, siinä ei ollut mitään radikaalia. Näin budjettiriihen vääntöjen aikaan halutaan kuitenkin valita sanomiset turhankin tarkkaan. Eipä ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun näkemykset eroavat.


Tämä syksy tulee jatkamaan samaa linjaa kuin tähän astinenkin vuosi. Rankka vuosi saa jatkoa. Kun sain keväällä oman diagnoosini, suhtauduin siihen ehkä turhan naiivisti. Myös kesällä, kun tilanne oli vielä kohtuullinen, olin naiivi kuvitellessani selviäväni ilman lääkitystä. Enää en ole naiivi ja jokainen hyvä päivä on kuin aurinko paistaisi risukasan uumeniin. Kun lopulta aloitin lääkityksen, pelkäsin sivuvaikutuksia mutta loppujen lopuksi vielä enemmän sitä, ettei lääkkeistä olisi apua. En kuitenkaan kuvitellut sivuvaikutusten omalla kohdallani kuuluvan sarjaan "erittäin harvinaiset haittavaikutukset". Noh, taas meni metsään luulojeni kanssa. Vietin tänään muutaman tunnin sairaalassa pahan allergisen reaktion takia. Sain sen lääkkeistäni, jotka ovat yleensä kaikkein parhaiten siedettyjä epilepsialääkkeitä. Koska illalla Peijaksessa ei ollut neurologeja paikalla, piti konsultoida Meilahtea. Sieltä määrättiin uutta lääkettä tilalle. Lääkitystä ei nimittäin voi lopettaa, kun sen on kerran aloittanut. Olen kerran nähnyt, mitä käy hermostoon vaikuttavan lääkkeen lopettamisesta ja silloin menetin rakkaani. Joka tapauksessa minulle määrättiin sika säkissä enempiä kyselemättä (taas kerran). Hain lääkkeet apteekista ja luin äsken niiden haittavaikutuksia ja sain todeta kuuluvani riskiryhmään. Nyt en kuitenkaan voi muuta kuin syödä kyseisiä lääkkeitä vähintään siihen asti, että ensi viikolla pääsen neurologille, ja samalla toivoa parasta. Suomalainen terveysjärjestelmä osoittaa taas olemattomat kykynsä ja oma kroppani kemikaalivihansa. Nyt onkin iltalääkkeen aika, wish me luck.