Eilisessä valtuuston kokouksessa Kehä III:n kunnostamisen aikaistaminen kaupungin rahoilla herätti tunteita. Keskustelu oli värikästä, ja Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten valtuustoryhmät jättivät pöytäkirjamerkinnät kannastaan, että kunnostus olisi pitänyt tapahtua kokonaan valtion rahoilla. Esisopimus kunnostuksesta on tehty jo ajat sitten ja suurimmat ryhmät pysyivät sen takana, joten kukaan ei äänestyttänyt päätöstä. Keskustelun aikana käytiin läpi Vantaan kaupungin ja valtion välisiä suhteita, eri puolueiden aluepolitiikkaa ja huomattavasti vähemmänkin asiallisia asioita. Piikittelyä lensi puolueiden välillä salissa suunnasta toiseen ja tietyt seksistisen kommentit olivat suorastaan kuvottavia ja täysin epärelevantteja.

Itseäni häiritsi koko keskustelun painottuminen talousaspektiin. Puheet koskivat ainoastaan sitä, pitäisikö hanke rahoittaa nyt kaupungin rahalla vai myöhemmin valtion rahalla. Olin kuitenkin liian tuohtunut käyttääkseni puheenvuoroa koko systeemin kritisoimisesta. On totta, että Kehällä sattuu paljon onnettomuuksia ja se on ruuhkautunut. Onko ratkaisun sitten aina oltava autoiluedellytysten parantaminen? Ruuhkien ja onnettomuusten vähentämisessä olisi huomioitava myös joukkoliikenteen parantaminen ja houkuttelevaksi tekeminen. Monet pitävät tällaista vain korupuheina eivätkä todellisena vaihtoehtona, mutta en vain sulata vallitsevia systeemejä, vaan niitä pitää kritisoida ja kehittää. 

Kokouksen aikana käytiin kaavamuutosten yhteydessä kuumaa keskustelua myös nuorten harrastusmahdollisuuksista ja siitä, tarvitsevatko nuoret rakennettuja tiloja vai riittävätkö liikuntapaikat ja päiväkotien pihat. Kokouksen aikana jätettiin useita aloitteita, joista useat allekirjoitin itsekin. Nuorten kannalta tärkeäksi koen 42 valtuutetun allekirjoittaman aloitteen luvallisista graffitipaikoista. Lisää tällaista politiikkaa. Lienee monelle jo tullut selväksi punavihreyteni, mutta valtuustosalissa muiden puheita kuunnellessa olen todennut olevani todella punainen siinä joukossa.