Vantaan taloustilanne on ollut jo pitkään huono ja taantuma pahentaa sitä entisestään. Jo viime vuoden puolella ilmoitettiin materiaalihankintakielloista ja nyt leikkaaminen on alkanut kouluissa todenteolla. Rekolan koulussa kolme 20 lapsen luokkaa yhdistetään kahdeksi 30 lapsen luokaksi. Tämä on aivan väärä suunta aikana, jolloin puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja huomion tarpeesta. Olen tosin itsekin käynyt 3.-6. luokat 30 lapsen luokassa enkä koe kärsineeni siitä, mutta olinkin hiljainen ja kiltti tyttö, joka ei kaivannut erityisapua tai huomiota opinnoissaan. Vilkkaampien lapsien oppimista suuret luokkakoot häiritsevät, kun opettaja ei ehdi opastaa jokaista erikseen.
Luokkien yhdistämisen lisäksi on kielletty materiaalihankinnat ja luokkaretket. A2-kielen opetus on vaarassa ja muidenkin kielten opetuksesta huolehtivat jatkossa monissa kouluissa luokanopettajat. Jakotunteja vähennetään eli luokkia ei enää jaeta niin usein kahtia esimerkiksi kielitunneille, vaan resurssien puutteessa opetetaan koko luokkaa kerralla. Joissain kouluissa on menty jopa niin pitkälle, että lakisääteistä tukiopetusta joudutaan karsimaan. Onneksi vanhemmat ovat nousseet vastarintaan, koska talous ei saa mennä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle. Maksamme muuten näistä virheistä myöhemmin moninkertaisesti. Vantaan budjetti onkin tulossa kevään aikana korjaukseen, koska monet toimialat on alimitoitettu supistuksia tehtäessä. Korjaukset eivät silti riitä poistamaan näitä ongelmia. Valtion lisätuki luokkakokojen pienentämiseen on kadonnut kuin ilmaan.
Myös iltapäivätoiminnan tärkeyttä hehkutettiin viime syksynä moneen kertaan, mutta työssäni huomaan jo, kuinka monet kaupungit supistavat iltapäiväkerhotoimintaansa. Emmekö oppineet mitään 90-luvun lamasta? Kuinka lyhyt muisti ihmisellä voi olla? Joskus voisi miettiä kyseisen vuoden budjettia ja omaa napaansa pidemmälle. Valinnat ja päätökset eivät ole aina helppoja, mutta ne on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista, eikä todellakaan heikoimpien kustannuksella.
Viime viikot ovat menneet pitkälti kunnallispolitiikan merkeissä. On ollut seminaareja, koulutuksia, valtuustoinfo, valtuuston kokous sekä Vihreiden valtuutettujen neuvottelupäivät. Vähitellen alan päästä sisään tähän hommaan. Toisaalta myös huomaan, että sormensa pitää saada peliin kauan ennen kuin asiat tulevat valtuuston käsittelyyn. Silloin peli on jo menetetty. Pian otan kuitenkin irtioton kunnallispolitiikasta ja suuntaan keskiviikkona Budapestiin työmatkalle. Aiheena sielläkin nuorten vaikutusmahdollisuudet.
Kommentit