Yritän vähitellen rauhoittua jouluun, vaikka se on vaikeaa. Täällä vanhempien luona se onnistuu kuitenkin aavistuksen paremmin kuin pääkaupunkiseudun kiireessä. Kaiken lisäksi vanhempien internet ei ole toiminut ennen tätä hetkeä, joten olen saanut kunnon irtioton arjesta. Täällä todella ollaan keskellä peltoja ja metsiä, tosin joka hetki ei tunnu siltä. Tänäänkin vanhempien lähdettyä kauppaan istuin pyjamassa juomassa aamukahvia, kun huomasin auton ajavan pihaan. Äkkiä juosten vaihtamaan vaatteet ja sitten ovelle vastaanottamaan joulutervehdystä. Kun on kyse vanhemmistani, ei peltojen keskellä asuminenkaan takaa joulun alla täysin omaa rauhaa. Oven takana käy jatkuvasti ystäviä, tuttavia, asiakkaita ja muita kylänmiehiä tuomassa joulutervehdyksiään. Helsingin sykkeestä maalle juuri tulleena osaa kuitenkin pienestä häiriöstä huolimatta arvostaa tuollaisia henkilökohtaisia lähestymisiä ja välittämisen osoituksia. Pääkaupunkiseudulla ei juurikaan vaivauduttaisi vastaavaan.

Eilen tutustuin ensimmäistä kertaa vanhempieni uuden kodin ympäristöön. Lähdin koirien kanssa metsään kävelylle ajatellen saavani siellä hermolepoa. Sitä se ei ollut. Läheinen, kauempaa katsottuna hienolta näyttävä metsä osoittautui syksyn aikana harvennushakatuksi. Hakkuutähteet olivat edelleen metsässä eikä koirien kanssa niiden välissä pujottelu ollut erityisen nautinnollista. Lopulta päädyin pienelle metsätielle ja kävelin sitä pitkin syvemmälle metsään. Vastaan tuli hakkuuaukea. Harvoinpa Suomessa enää tulee vastaan hienoa, biodiversiteetiltään arvokasta metsää. Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman neuvottelutkin menivät tällä viikolla puihin... tai oikeastaan puiksi, sillä neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen riittävän suojelun takaamiseksi.

Eilen illalla sain tehdä iltalenkin peltoteitä pitkin kuun valaistessa hienosti. Säät ovat viime päivinä olleet kauniita, mutta jouluinen tunnelma puuttuu, sillä ilmat ovat olleet kuin lokakuun lopussa. Taivaan hienoja värejä katsellessa olen tullut myös todella skeptiseksi - mietin, että johtuvatko nuokin hienot värit ilmakehän saastehiukkasista auringonsäteiden heijastuessa niistä. Tämä menee siis jo turhan pessimismin puolelle, tiedostan sen itsekin.



Vanhempien portilta otettu kuva.

Täällä olen kuitenkin nauttinut luonnon rauhasta ja hiljaisista hetkistä (tosin kilometrin päässä olevalta isommalta tieltä kantautuu liikenteen meteli). Olen monessa suhteessa ääripäiden ihminen. Rakastan suurten kaupungin sykettä mutta toisaalta luonnon rauhaa. Ne tasapainottavat hyvin toisiaan. Syksyn aikana olen ollut turhan paljon kaupungissa ja luontoelämykset ovat jääneet vähiin, minkä huomaan heti mielentilassani. Lomalla aion korjata tilanteen. Metsissä samoilun lisäksi joululoma tulee olemaan perinteinen - hyviä kirjoja, lenkkeilyä, sukulaisia, glögiä ja univelkojen pois nukkumista.



Rasmus nauttii myös maisemien katselusta, yleensä olohuoneen sohvan selkänojalla istuen tai maaten.