Parhaillaan pitäisi kirjoittaa 10 sivun esseetä Itämeren tilasta ja suojelusta, eli on hyvä aika vältellä sitä kirjoittamalla blogia. Esseen pitää olla valmis perjantaina ja tämä ilta on ainoa, jolloin ehdin sitä tehdä, joten iso urakka on vielä edessä, kun vasta kolme sivua on valmiina.

Viime viikot ovat menneet pikkujoulutunnelmissa. On ollut jos jonkinlaisia kaveri- ja työpaikan pikkujouluja. Monta kertaa olen päättänyt, että käyn vain nopeasti kääntymässä, mutta kummasti ilta on hurahtanut vauhdilla useamman kerran. Siitä onkin nyt ollut seurauksena käsittämätön väsymys. Lähes tulkoon nukahdin bussiin taas äsken kotiin tullessani. Viime yönä sain sentään nukuttua pahimmat univelat pois. Seuraavat kolme iltaa meneekin sitten taas pikkujouluissa.

Viime päivinä on ollut monia ilonaiheita. Monilta saamani viestit ja hymyt ovat saaneet minut iloiseksi. Tänään askartelimme kerhossa lasten kanssa käpykoristeita ja tulin joulutunnelmiin - voi kuinka odotankaan joulun kiireetöntä aikaa. Joulun materialismi sen sijaan saa minut voimaan pahoin. Viime päivien hyvää fiilistä on kuitenkin varjostanut väsymyksen lisäksi yksi asia, joka nostaa helposti kyyneleet silmiini. Vanhempi koiramme, joka siis asuu vanhempieni luona, alkaa olla todella huonossa kunnossa. Paitsi että siltä on mennyt näkö ja kuulo, niin se on alkanut oireilla muutenkin. Vanhempani muuttivat viikko sitten ja pelkään, että sillä on kohtalokkaat seuraukset. Koiramme eivät ole osanneet rauhoittua uuteen kotiin, vaan kävelevät öisin edestakaisin. Vanhempaa niistä käytettiin lääkärissä, ja eläinlääkäri epäili, että sillä on dementia. En tiedä, onko kyse siitä, mutta viime viikolla todella huolestuin siellä käydessäni. Päätin jättää joulun välipäivien hiihtoretken väliin, koska haluan olla koirieni kanssa. Koskaan ei tiedä, millon on liian myöhäistä. On vain niin tuskallista katsoa, kuinka rakkaani kärsii. On vaikeaa kuvitella, mitä elämä on ilman rakkaita koiriani - ovathan ne olleet parhaita ystäviäni siitä asti, kun olin 9-vuotias. Odotan joulua myös siksi, että saan kiireetöntä aikaa perheen kanssa. Ihmiset tuntuvat nykyisin unohtavan kaiken materian ja kiireen keskellä, mikä on kaikista tärkeintä - perhe ja ystävät. Paras lahja on yhteistä aikaa.