Nuorille on viime aikoina tarjottu kriisiapua ja keskustelumahdollisuuksia internetissä. Avun on oltava siellä, missä nuoretkin. Meidän järjestöjenkin on oltava siellä missä nuoretkin, jos haluamme heidät tavoittaa, vaikka se sotisi jossain määrin toimintaperiaatteitamme vastaan. Työssäni korostetaan esimerkiksi yhdessäoloa ja luonnossa liikkumista, mutta internet on tullut väliin. Nuoret istuvat mieluummin kotona koneen ääressä, pelaten ja mesettäen kavereidensa kanssa. Kavereita ei enää tarvitse tavata kasvotusten, kun kuulumisten vaihto onnistuu sähköisestikin.

Viikon sisällä on puhuttu paljon internetin materiaaleihin puuttumisesta. Suurempi ongelma on mielestäni se, ettei ihmisillä ole enää samanlaista fyysistä yhteisöä kuin ennen. Muutosta ei välttämättä edes tiedosteta, koska tieto kulkee ja illuusio läheisyydestä säilyy. Välittäminen ja läheisyys eivät kuitenkaan välity internetin kautta samalla tavalla.

Vietin kesän ilman internetyhteyttä. Ensin kirosin palveluntarjoajan maan rakoon, mutta sitten tajusin, että aikaa jäi vaikka kuinka paljon enemmän harrastamiseen, ystävien näkemiseen kasvotusten ja ulkoiluun, kun aikaa ei kulunut yhtä paljon koneen ääressä kuten ennen. Sitten tuli taas internet ja hämärsi kirkastuneet aistini.

On oikein, että nuorille tarjotaan apua siellä, missä he ovat. Tulisi kuitenkin tarjota myös entistä enemmän tiloja, joissa nuoret voivat tavata toisiaan sekä rohkaista harrastamaan muutakin kuin koneella istumista. Sama pätee myös aikuisiin. Vaihtakaa välillä sähköpostit yhteiseen iltalenkkiin! Nyt menenkin vastaanottamaan nuorten ryhmäämme, joka viettää illan täällä luontotalolla nauttien yhdessäolosta.