Ensimmäinen viikko näin vaalien jälkeen on ollut hektinen ja onnitteluja on sadellut eri puolilta maata. Olen edelleen ajoittain hämmentynyt valinnastani, koska en tunne juuri vantaalaisia. Nyt kun arki on taas palannut, ovat kaikki rästiin jääneet järjestöhommat kaatuneet harteille ja työn ohella olen myös jatkanut pitkästä aikaa opiskelua. Toivon myös ehtiväni jossain vaiheessa nukkua univelat pois.

Vantaalla väännetään tällä hetkellä ensi vuoden talousarviosta ja keskusteluun ovat nousseet myös kokonaisbudjetin kannalta pieni asia - kokouspalkkioiden mahdollinen korotus.  Itse vastustan palkkioiden nostoa. Vaikka kyse on kokonaisuuden kannalta pienestä rahasta, voitaisiin sillä kuitenkin palkata esimerkiksi neljä vanhustenhoitajaa lisää. Yksittäisetkin siitä hyötyvät vanhukset ovat niin arvokkaita, että mielestäni valinnassa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Joillekin yhteinen hyvä ei kuitenkaan ole yhtä tärkeää. Kokouspalkkioista päättää vielä vanha valtuusto, mutta jos palkkioita päätetään korottaa, lupaan lahjoittaa oman osuuteni hyväntekeväisyyteen. Se on vähintä, mitä voin tehdä. 

Ensi vuoden budjettiin on tulossa vielä leikkauksia. Vihreät kannattavat ainoana puolueena veroprosentin korotusta, kun demaritkin ovat Vantaalla lähteneet Kokoomuksen kelkkaan vastustamaan korotusta, vaikka se vaatisi palvelujen leikkaamista. Valtakunnallisestikin veronkevennykset ovat herättäneet eripuraa, kun Katainen on talouden epävakaisuudesta huolimatta kannattamassa veronkevennyksiä, vaikka niiden toteuttaminen vaatisi valtionvelan ottamista.  

Blogiin kirjoittelutahtini saattaa lähiaikoina olla vaaleja edeltävää passiivisempaa, sillä yritän nukkua pois univelkoja ja kerätä voimia, jotta jaksan taas puurtaa vihreämmän Vantaan puolesta.  Lupaan kuitenkin pitää teidät äänestäjät ajantasalla ajankohtaisista kysymyksistä ja tunnemyrskyjä on varmasti luvassa valtuustotyöskentelyn alettua.