Näin pääsiäisen päätteeksi tuli fiilis kirjoittaa turvallisuuden tunteesta. Ihminen ei ole rationaalinen toiminnassaan tai tunteissaan, vaikka usein niin pyritään väittämään (esim. talousteorioissa). Turvallinen olo kumpuaa jostain syvältä sisimmästä ilman, että sitä usein pystyy selittämään. Voisi luulla, ettei esimerkiksi Eiffel-tornin huipulla, sellaisessa korkeudessa, sotilaiden partioidessa alapuolella rynkkyjen kanssa ole kovin turvallinen olo. Kesällä katsellessani maisemia Eiffel-tornista minut valtasi kuitenkin tyyni, rauhallinen olo, kuin olisin tullut vihdoin kotiin. Turvallisuuden tunteeseen liittyykin yleensä vahvasti se, että kokee olonsa hyväksi ja rauhalliseksi.

Reilu viikko sitten, kaikkien ikävien tapahtumien jälkeen, keskustelin tätini kanssa turvallisista paikoista ja kodin turvallisuudesta. Olen opiskeluaikanani asunut muutamassa asunnossa, joihin en koskaan kotiutunut kunnolla ja suurin syy oli turvallisuuden tunteen puuttuminen. Nyt pääsiäisenä mietin, ettei minulla ole enää lapsuudenkodin turvaakaan, joka aikaisemmin oli. En tarkoita, ettei vanhempieni nykyinen koti tuntuisi turvalliselta, mutta se ei ole sama asia kuin talo, jossa itsekin asuin 16 vuotta. Turvallisuuteen liittyy siis oleellisesti myös tuttuus, joka syntyy tutuista paikoista, tuoksuista, ihmisistä ja muistoista. Tuoksut syöpyvät ihmismieleen paremmin kuin mikään muu. Esimerkiksi puuhakkeen tuoksu tuo edelleen mieleeni omat päiväkotiaikani, sillä päiväkodin pihan pensaiden alle levitettiin eräänä keväänä puuhaketta. Viime aikoina puolestaan omasta kotiovesta sisään astuminen on tuonut muistoja isovanhempien luota, sillä vanha puutalomme on alkanut tuoksua samalta.

Turvallisuuden tunteella ei siis välttämättä ole juurikaan tekemistä todellisen turvallisuuden kanssa, vaan lähinnä hyvän olon kanssa. Vuosia sitten olisin panikoinut ollessani yksin suuressa metsässä. Nyt en voi kuvitella mitään mukavampaa. Voin hyvin maata tunnin paikallani metsän siimeksessä eikä tulisi mieleenkään pelätä esimerkiksi metsän petoja. Toisaalta joskus vaikka olisi paha olla, voi olla turvallinen olo ympäristön vuoksi. Tunteet ovat selittämättömiä.

Pääsiäisen aikana olen voinut muistella Brysselin matkaa, koska Markus sai vihdoin kuvat nettiin. Vaikka matkustaminen ei tunnu minusta turvattomalta, on kieltämättä hieman hirvittävä ajatus, että seuraava hippikatras on minun vastuullani. Matkustamisesta puheen ollen, Tiibetissä ihmisillä tuskin on tällä hetkellä kovin turvallinen olo. Kiina olisi syytä laittaa boikottiin, joten miten käy kesän reissun, hmm.