Huhhuh, on ollut nyt pari todella hektista paivaa. C'est la vie et j'adore la France. Je suis maintenant trés fatiguée mais jolie. Ok, vaihdan suomeen, kun ranska on edelleen "vahan" ruosteessa.

Maanantai-iltana tein viela Lontoossa iltakavelyn Notting Hilliin ja vetta tuli kaatamalla. Alue oli todella mukava, joten "pieni" veden tulo ei haitannut. Selvisin seuraavana aamuna siis viela hengissa pois Lontoosta ja suuntasin Doveriin. Vietin siella muutaman tunnin nauttien pikkukaupungin tunnelmasta. Taisin olla kutakuinkin ainoa turisti, joka pysahtyi nauttimaan kyseisesta kaupungista. Vastaan tuli myos kenties tahan astisen matkan hienoin nakyma - kalkkikalliot (white cliffs) ja niiden paalla oleva Doverin linna.

714640.jpg

714641.jpg

Tuhlasin viimeiset puntani Marks & Spencerin pastasalaattiin, jota olin himoinnut Edinburghista asti. Sitten suuntasinkin lautalla kohti Ranskaa ja Calaisia. Tutustuin lautassa neljaan englantilaiseen ja yhteen kanadalaiseen ja jatkoin heista kahden kanssa samalla junalla Pariisiin. Briteissa junalla kulkeminen oli aarimmaisen helppoa, kun kaikki pysahdysasematkin ilmoitettiin lahtotauluissa. Lisaksi kaikki kuulutettiin moneen kertaan selkeasti. Ranskassa kaikki ei ole aivan yhta selkeaa, mutta tarpeeksi helppoa kuitenkin. Kuulutukset tosin tulevat vain ranskaksi ja aina en ehdi saada niista selvaa. Pitaa siis vain itse yrittaa pysya perilla asioista. Kysyminenkaan ei tosin valttamatta auta, koska monet ranskalaiset todella eivat osaa englantia.

Eilen illalla lahdin kavelemaan ja katselemaan tuttuja maisemia Pariisissa. Ensin tosin suuntasin sellaiseen puistoon kuin Parc de Buttes-Chaumont. Kavellessani sinne ehdin jo miettia, etta miksi ihmeessa menen sinne, mutta onneksi menin. Se oli aivan erilainen kuin muut Pariisissa nakemani puistot. Ei muotoon leikattu, vaan metsainen ja keskella virtasi joki. Lisaksi sen keskella kohosi kukkula, jolta avautui nakymat yli Pariisin. Suosittelen ehdottomasti kaikille Pariisissa kavijoille! Puistosta lahdin kohti Sacre-Coeuria, koska olin paattanyt ihailla sen portailta Pariisia ja sen valoja pimealla. Sinne kavellessani mietin jo, etta olikohan tama fiksu idea, kun iskuyrityksia alkoi tulla koko ajan. Tiesin kylla jo kavelylle lahtiessani, etta vaalea tytto Pariisin kaduilla myohaan illalla yksin ei ole kaikista fiksuin juttu. Selvisin Sacre-Coeurille, mutta olin unohtanut, etta siella on niita pirun kasinauhojen tekijoita, joista ei paase eroon millaan. Yksi tarrasikin kiinni eika meinannut millaan paastaa menemaan. Loppujen lopuksi selvisin kuitenkin hostellille hengissa ja naarmuitta.

714646.jpg

Sain yllatyksekseni yhden hengen huoneen, vaikka olin maksanut vain sangysta neljan hengen huoneessa. Sehan sopi, kun en siella olisi ehtinyt yhden yon aikana oikein muutenkaan tutustua kehenkaan. Olin ehtinyt unohtaa Pariisista muutakin, kuten sen, etta taalla parkkeerataan myos suojateiden kohdalla, mika aiheuttaa joskus aikamoisia hankaluuksia. Pariisin liikenne on yhta kaoottista kuin ranskalaiset ovat luonteeltaan :)

Tanaan alkoi sitten kommellukset. Menin aamulla ensimmaisena rautatieasemalle varaamaan lippua yojunaan, mutta juna oli jo taysi. Eika ollut majoituspaikkaakaan. Etsin ensin netista vapaita paikkoja hostelleista, mutta ei loytynyt. Sen jalkeen menin turistien infopisteeseen ja sain listan hostelleista ja aloin soitella. Loysin onneksi majapaikan, tosin taas yhden hengen huone, mutta se ei onneksi maksa jarjettoman paljon. Ei kuitenkaan huvita nukkua yota juna-asemalla. Ensimmainen hostellini oli pohjois-Pariisissa ja tama toinen ita-Pariisissa. Asuinalueilla, joille ei muuten olisi tullut mentya ja se on pelkkaa plussaa. Keskustan olen nimittain kolunnut lapi jo moneen kertaan ja on aika nahda valilla muutakin. Silti vietin taman paivan kavelemalla Champs-Elyseella, Haussmannilla ja Seinen rannalla. Kavin myos vihdoin Eiffel-tornin huipulla asti, koska en enaa kehtaisi myontaa, etten ole kaynyt siella, vaikka olen ollut Pariisissa monta kertaa. Nakymat olivat mahtavat ja vain tuijottelin niita ihastuneena. Jotenkin tuli sellainen olo niin kuin olisin tullut kotiin.

714648.jpg

Noh, Pariisi on taas osoittanut, ettei sita voittanutta ole. Luulin, etta tassa valilla olisin muuttanut aavistuksen mieltani, mutta vaikka olen kuinka kauan pois Pariisista ja kayn muissa paikoissa valilla niin Pariisi on silti ykkonen.

Taalla on tanaan ollut todella kovia tuulenpuuskia ja valilla on satanut aivan kaatamalla. Muina hetkina on kuitenkin paistanut aurinko. Kavin taas Disney-kaupassakin :D Jo kolmas Disney-kauppa talla reissulla, jossa kayn ja kahdessa nakemassani en ole kaynyt. Selvisin ostamatta mitaan. Ihaa-muki huokutteli kovasti, mutta pidin pintani ja hoin itselleni, etta kotona jo oleva samasta kaupasta ostettu Ihaa-muki saa luvan riittaa :D Sita paitsi en haluaisi raahata mukanani loppureissun ajan isoa ja painavaa mukia. Huomenna lahden aamulla kohti Sveitsia. Olen Bernissa puolenpaivan jalkeen ja katson sitten, jaksanko jaada sinne kiertelemaan vai jatkanko suoraan Interlakeniin ja tulen myohemmin kaymaan Bernissa paivaseltaan. Reissua on nyt takana 10 paivaa ja jaljella on 21 paivaa. Aika on mennyt nopeasti. Saa nahda, mita tulee Alpeilla vaeltelemisestani, kun jalat on aivan rikki. Aivan niin kuin nelja rakkoa ei olsi riittanyt, niin nyt niita on muutama lisaa, ja kaytan kuitenkin kenkia, jotka ovat olleet minulla aikasemminkin paivittaisessa kaytossa. Yleensa en kavelekaan paivassa kaupungilla 10-15 kilometria.

Nyt on aika lahtea nukkumaan, etta jaksan herata aamulla aikaisin ja rientaa junalle. Meinasin jo aikaisemmin nukahtaa metroon, joten kunnon younet ovat tarpeen.