Töihin tuli tällä viikolla puhelu, jonka soittaja kysyi varovasti, mihin voi ilmoittaa susihavainnosta ilman, että joku tulee pian ampumaan suden. Rauhoittelin, että hän soitti sen suhteen oikeaan paikkaan, että me haluamme vain lisää susia. Suomessa on uskomatonta petovihaa. Susia meillä on vain reilu sata ja silti niiden kanssa on ongelmia. Suomalaiset eivät vain osaa enää elää petojen kanssa. Espanjassa on tuhansia susia eikä niiden kanssa ole samanlaisia ongelmia kuin meillä. Petoaidat pitäisivät karjan turvassa ja lemmikkejä ei pidä jättää ulos yksin. Ihmiselle puolestaan karhu on huomattavasti vaarallisempi kuin susi. Suomessa arvellaan olevan noin tuhat karhua, eikä suhtautuminen karhuihin ole yhtä vihamielistä kuin susiin.

Ilvekset ovat onneksi saaneet olla melko rauhassa, vaikka niitäkin kaadetaan. Esimerkiksi Poika ja Ilves -elokuva on kehittänyt suomalaisten suhdetta ilvekseen. Kunpa susiin olisi samanlainen suhde. Vietin tänään päivän (päänsärkyä uhmaten) seikkailemassa vanhempieni lähimetsissä jälkiä seuraten. Alueella liikkuu aktiivisesti ilveksiä ja muutama vuosi sitten niitä laskettiin tällä pienellä kylällä seitsemän. Joku ilveksistä on tällä viikolla käynyt vanhempieni tontilla asti vierailulla. Ilveksen näkemiseen ei ole toivoakaan eikä näkynyt sen paremmin hirviä, peuroja tai edes metsäkanalintujakaan. Jälkiä oli kuitenkin paljon ja yöllisistä kamppailuistakin oli merkkejä, kun ilvekset ovat saalistaneet jäniksiä. Tosin ajoittain koirien ja ilvesten jälkien erottaminen sotkeutuneesta lumesta oli haasteellista.




Tänään on voinut taas muutenkin miettiä omaa pienuuttaan ja ihmisiän lyhykäisyyttä, sillä uutiset kertoivat 7,5 mrd vuotta sitten tapahtuneesta kosmisesta räjähdyksestä.Räjähdys on siis tapahtunut muutama miljardi vuosi ennen maapallon syntymistä ja voimme havaita sen vasta nyt. Maailmankaikkeus on ihmeellinen.