Pentti Linkola onnistuu monissa kirjoituksissaan pukemaan ajatuksiani sanoiksi. Ihailen hänen sanavalintojaan. Tämän päivän Hesarissa on Linkolan mielipidekirjoitus, joka alkaa Kemijärven tehtaan alasajon kannattamisesta, ruotii välillä nykyaikaista elintapaa ja kulttuuria ja loppuu ilmastonmuutoksen mustaan totuuteen. Linkolan sanotaan vanhoina päivinään pehminneen, mutta sitä harvemmin huomaa hänen kirjoituksistaan. Toki hän ei enää sentään kirjoittele julkisesti ihmisjoukkoista eroon pääsemisestä, vaikka liikakansoitus hänen teksteissään nouseekin esiin. Ihailtavaa on se, että hän esittää ajatuksia, joita muut eivät välttämättä uskalla sanoa ääneen. Hän on luonnonsuojelun saralla kuin Oikeutta eläimille eläinten oikeuksien puolella - kylmä totuus, mutta provosoiden.

Luonnonpuistoihin ja kansallispuistoihin Linkola viittaa mielipidekirjoitukseessaan kärpäsen kakan kokoisina täplinä. Hän nostaa näin esille ikävän tosiasian suurten, yhtenäisten luonnontilaisten alueiden puuttumisesta. Lapissa on suuria kansallispuistoja, mutta etelään niitä tarvittaisiin huomattavasti lisää. Esimerkiksi Sipoonkorven alueelle tarvittaisiin yhtenäinen suojelualue, joka säilyttäisi viheryhteyden merelle. Helsinki on kuitenkin kaavaillut 50 000 asukkaan alueita Sipoolta ottamilleen alueille, joten tulee olemaan todella haastavaa säilyttää arvokas viheryhteys. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson jatkorahoitus ei tule mitä todennäköisimmin olemaan riittävä tarpeeksi suurten alueiden suojelemiseksi. Tilkkutäkkisuojelu jatkuu. Kävin juuri katselemassa metsiemme karua tilaa retkeilemällä vanhempieni lähimetsissä. Hakkuualueita ja harvennushakattuja metsiä joka puolella. Monet lajit ovat siksi joutuneet sopeutumaan uudenlaisiin ympäristöihin. Olipa isäni nähnyt ilveksen jäljetkin viereisessä metsässä pari viikkoa sitten.

Oikeutta eläimille -järjestön kuvaama videomateriaali nosti osaltaan esille nykyisten elintapojen aiheuttamia epäkohtia. Materiaali ei johtanut viime vuoden puolella juuri mihinkään toimiin, mutta nyt kolme tilaa joutuu syyteharkintaan. Lisäksi Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä tullaan vihdoin tarkistamaan. Kuvauksista on myös tehty yli 50 rikosilmoitusta. Annan kunnioitukseni niille, jotka laittavat itsensä likoon epäkohtien korjaamiseksi. Voin kuvitella, kuinka vaikeaa kuvanneille aktivisteille on ollut pitää kauheudet yli vuoden tiedossaan odottaen niiden julkistamista kerralla. Se oli kuitenkin sen arvoista, sillä Suomessa ei ole koskaan keskusteltu eläinsuojelulainsäädännöstä ja eläintuotannon epäkohdista yhtä aktiivisesti kuin viime aikoina. Tosin puheet ovat eri asia kuin todelliset muutokset, mutta nyt tarvitaankin edelleen aktiivista toimintaa, jotta eläinten oloja todella saataisiin paremmiksi.

Olen tämän viikon ylityövapaalla. Jos tätä nyt varsinaisesti vapaaksi voi sanoa. Järjestötyöntekijän todellisuutta. Puhelin soi kuitenkin, vuoroin työasioita ja vapaaehtoisia järjestöjuttuja, sekä lähes päivittäisiä järjestökokouksia joko sähköisesti tai kasvotusten. Lisäksi vapaapäivät pitäisi oikeasti käyttää opiskeluun, mutten päivittäiseltä, alati pahenevalta päänsäryltäni pysty keskittymään mihinkään.